Moi! Joo toi otsikko on vähän outo mut mennään suoraan asiaan! Mun paras kaveri A [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] on muuttumas teiniksi. Kun se täytti 12 nii se sai synttärilahjaks isältään airforcet ja siit lähtien se on alkanu muuttuu. Meijän luokalle tuli vitosella tyttö I [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] josta tuli meijän paras kaveri. Aina kun me ollaan A [Osa tekstistä poistettu.] kaa kahestaan nii se tuntuu lapselta ja sit me nauretaan vaikka mille tyhmille jutuille. Mut sit ku mä, A ja I [Osa tekstistä poistettu.] ollaan kolmistaan niin se on ihan erilainen ja se tuntuu 14 vuotiaalta.
Mä oon itse syntyny syyskuussa eli oon yhä 12 kun taas I [Osa tekstistä poistettu.] on 13 (maaliskuu) ja A [Osa tekstistä poistettu.] 13 (kesäkuu) joten välillä musta tuntuu et oon ainaki vuoden nuorempi tai sillee. Onneks asiaa helpottaa V [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] joka on 13 (kesäkuu) mut se ei esim käytä teini vaatteita tai muuta. Tänään ku koulu alko niin molemmat laitto ripsaria ku ootti et tuun.
A [Osa tekstistä poistettu.] asu:
Musta ihonmyotäinen pitkähihainen
Mustat leveälahkeiset farkut
Airforcet
Korvarenkaat
Hiukset auki
Ripsari ja huulikiilto
I [Osa tekstistä poistettu.] asu:
Toppi
Musta löysä vetskari huppari
Siniset leveälahkeiset löysät farkut
Valkoiset adidakset
Hiukset auki
Ripsari ja huulikiilto
Mun on vaikeeta olla niiden kanssa kolmistaan kun koen itteni ulkopuoliseksi ja en tiiä haluunko pukeutuu sillee tai meikata vai haluunko olla pienempi ja pukeutuu värikkäisiin vaatteisiin. Mun on hankalaa glow upata itteni ku välitän liikaa siit mitä muut ajattelee. Esim ku sain silmälasit 2022 keväällä nii mua jännitti tosi paljon mennä kouluun ku en tienny mitä muut ajatteli.
Mutta onks teillä ollu samaa tunnetta tai onks teiän kaveri alkanu muuttumaan ja tiiättekö ratkasua tähän glow uppiin? Kiitti jo etukäteen!
T: Ei teini eikä lapsi
moi! ikävä että tunnet noin. ihan ensinnäki sää saat pukeutua ihan miten haluat eikä sun tarvi olla samanlainen ku sun kaverit vaikka oisitki niien kaveri. toisekseen ihmiset vaan valitettavasti muuttuu ja vanhenee sille et voi mitään. älä siis tuomihe täysin sun kavereitakaan vaikka pukeutuvatki eri tavalla kun sä tai meikkaavat vaikka sää et halua
Moi!
Törmäsin ihan sattumalta tähän sun viestiin kun selailin tätä sivua. Halusin vastata koska muistan, että kävin ihan samanlaisia fiiliksiä läpi sun ikäisenä. Muistan, että stressasin tosi paljon sitä että oonko nyt ”teini” vai ”lapsi” vai mikä, ja varsinkin kun kaverit alkoi meikata yms. niin se alkoi ahdistaa, koska itelle meikkaaminen ei vielä sillon tuntunu oikeelta.
On ihan ok että et haluu olla vielä ”teini”, tai pukeutua/meikata samalla tavalla kuin sun kaverit. Ja muista, että ei kannata stressata liikaa ulkonäköä, tai sitä, mitä muut ajattelee. Moni muu pohtii varmasti samanlaisia asioita kuin sä, vaikka joskus saattaa tuntua siltä että olis ihan yksin näiden ajatusten kanssa. Muista, että voit pukeutua ja olla just sellainen kuin susta itsestä tuntuu parhaalta! Ja joka tapauksessa oot tosi nuori vielä, joten ei oo mitään kiirettä aikuistua :) <3
Ole vain oma itsesi. Se riittää. Toki voi muuttaa tyyliäsi ja meikata ihan vähän. Tee vain sitä mikä saa itsesi tuntemaan hyvin. Voit vaikka kokeilla eri hiustyylejä? Sitten sä voit laittaa vaikka *huulirasvaa* jopa, joka kimaltelee ihan niinkuin huulikiilto jos sen huulikiillon käyttö ei oo sun juttu.
Ite kun ihan aluksi aloitin meikkaamisen tein vaa vähän poskipunaa. ( En kyl enää mee tekee sillä tavalla päivittäistä meikkiä, mutta ennen lol. ) Vaatteiden kaa ei oo pakko olla samat kuten heillä. Söpö huppari ja farkut jo riittää <3 ja kengilläkään ei ole mun mielestä välii.
Usko tai älä mä laskin tänään meidän yläkoulussa keillä kaikilla on ne airforcit ja yhteensä oli tietääkseni joku 13 :D. Ja arvaa mitä? Mulla ei ollut niitä, mutta mua arvostettiin ja pidettiin normaalina, hauskana tyttönä :) Mikään ei muuttunu. Airforcit tai mitkä onkaan, ne on vain hetken aikaa muotia ja kuka tietää? Ehkä jossain vaiheessa SINUN kenkäsi ovat muotia ja olet ensimmäinen joilla on ne :D.
Tarkoitan, että se, mitä sinulla on päällä tai mitä teet naamallesi -ei määritä minkälainen sinä itse olet-
Olet ihana!🫶🏼
Okei kiitti! Teiän ihanat vastaukset autto ja mulla on ollu ihana fiilis❤️
Kiitti super ekstra miljoona paljon❤️❤️🫶🏻
Hei! Mä niin tiiän ton tunteen. Kun olin 12, mun kaverit oli jo löytäny omat juttunsa, ja mä kuljin yhä samanlaisissa vaatteissa kuin 8-vuotiaat. Näytin muutenkin ikäistäni paljon nuoremmalta. Murrosikä ei ollu viel iskeny ihan täyellä teholla, mikä hävetti. Tiiän kyl nyt, et se häpeä oli täysin tarpeetonta. No, aikaa kului, ja mäkin muutuin. Sain toiset kiinni. Ja ollaan kaikki yhä lapsellisia. Nuorilla on nykyään hirveet paineet olla ”cooleja”, joka saattaa VÄHÄN muuttaa osan käytöstä. Sekoilulle on kuitenkin yleensä tilaa. Ja vielä yks salaisuus: ei kaikki 14-vuotiaat ole semmosia toisia vinoon kattovia eleettömiä olentoja, osa meistä on ihan ”normaaleja”.
Mul on niin sama juttu. Mun kaikki kaverit meikkaa ja käyttää isojen vaatteita ja juoruilee kaikkee paskaa muista ja mä en tykkää tollasesta yhtään. Ite farkuissa ja isos t-paidas hiukset auki ja takus lompsin likasis tennareis koulussa ja kotona ja toivon olevani taas pieni ettei olis mitään murheita ja muutkin ois viel tälläsii ja haluis leikkii ja tehä kaikkee sellasta ku enne mun kaa, mut ei, pitää herätä todellisuutee, mun on aika kasvaa, mun on pakko kasvaa, tai olla yksin tämmöne paska ujo itkupilli. Ps. Inhoon sitä ku kaverit puhuu paskaa muista kamuista ja kaikist muistaki, niiku mitä järkee, kaikki saa olla omia itsejään, jos et tykkää ton kengistä tai sen luonteesta, ni thats ok, mut ei siitä tarvii juoruilla muitten kaa ja kikattaa sen seläntakana, thats not okay!! Voispa kaikki lopettaa ton, se ei tunnu kivalta, oon itekki kokenu tätä.
Nyt ku oon jo ollu puol vuotta yläasteella niin ei se oo enää niin paha. Ollaan alettu viettää enemmän aikaa nelistään ja ollaan myös A [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] kanssa enemmän kahestaan. Vaikka ei ollakaan harrastuksessa samassa joukkueessa enää (jonka seurauksia on se että voidaan viettää aikaa vaan maanantaisin tai viikonloppuisin kun muina päivinä on treenit) niin ollaan kuitenki käyty luistelemassa ja nähty monesti nyt joululomalla. Oon tosi tyytyväinen tähän meijän nelikkoon, vaikka A [Osa tekstistä poistettu.] onkin aina mun ykkös besu <3 Kiitos kaikille vastauksista ja avusta mun viestiin ja onnea elämään!
Jeee!!
Moi, mulla on taas ongelma :(
Eka viesti tänne oli ku koulu alko tää taas ku koulu loppu. Jokatapauksessa joululoman jälkeen asiat on menny vielä huonommin. Ekat viikot ja vrm eka kuukaus oli viel iha normaalii. Sit meidän nelikko on hajaantunu… Minä ja V sekä A ja I [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.].
Alussa se oli semmosta pientä. A ja I [Osa tekstistä poistettu.] meni eka viemään astiat ja lähti jo ruokalasta ku mä ja V [Osa tekstistä poistettu.] jäätiin viel syömään. Sit ei enää hirveesti puhuttukaan vaan muutaman kerran päivässä. Täs kohtaa mä ja V [Osa tekstistä poistettu.] alettiin haistaa palaneen käryä. Juteltiinki sit et mitä mieltä. Nyt vikoineen päivinä me ei ees puhuta eikä meijän viesteihin vastata (aamulla ootettiin 10 A ja I [Osa tekstistä poistettu.] mut ne ei koskaan tullu vaan menee jotain ”oikoreittiä”) Tän päiväisten viestien perusteella I ja A [Osa tekstistä poistettu.] on menny vaan aiemmin tunneille, aiemmin kouluun ja lähteny aiemmin ruokalasta jotta varmasti ehtii. Niin varmaan…
Oon mä koko vuoden huomannut semmosta pientä ulos jättämistä kuten kun mä sain synttärilahjaks lahjakortin et meen V [Osa tekstistä poistettu.] kaa kahvilaan nii A [Osa tekstistä poistettu.] selitti mulle et se ajatteli et saan iha perus lahjakortin ja siks ehdotti. Eli selvästi V [Osa tekstistä poistettu.] on täs se ongelma.
Mä en pysty vaan päästää irti! A [Osa tekstistä poistettu.] on ollu mun paras kaveri ykköseltä lähtien ja nyt sit pitäis vaan hylkää se ja ettii uudet kaverit. Tänään melkein itkin niiden edessä kun en vaan kestäny enää. En oo kertonu mun vanhemmille tästä kun mua pelottaa! Tänäänkin ne ajatteli et ollaan menoa jätskille A [Osa tekstistä poistettu.] ja sen perheen kaa niinku aina ala-asteella T-T
Minä
V [Osa tekstistä poistettu.]
A[Osa tekstistä poistettu.]
– tää on ok ollaan kaikki kavereita jutellaan ja meil on oikeesti hauskaa
Minä
V [Osa tekstistä poistettu.]
I[Osa tekstistä poistettu.]
– yleensä jutellaan vaan koulust mut on täski on hauskaa (mä ja V [Osa tekstistä poistettu.] jutellaan ehk vähä enemmän)
Minä
I [Osa tekstistä poistettu.]
A[Osa tekstistä poistettu.]
– kukaan ei puhu mitää (ei ees A ja I [Osa tekstistä poistettu.]) ja kaikki kattoo vaan puhelinta
I [Osa tekstistä poistettu.]
A [Osa tekstistä poistettu.]
V[Osa tekstistä poistettu.]
– parhaat kaverit ja kolmaspyörä
Minä
A[Osa tekstistä poistettu.]
– bestikset
Minä
I[Osa tekstistä poistettu.]
– meil on oikeesti aika paljon yhteistä
Minä
V[Osa tekstistä poistettu.]
– uudet bestikset
Lojaaleja kavereita mul on ehkä vaan 2 V [Osa tekstistä poistettu.] ja yks L [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] , jotka ei hylkää mua ku niin on muita kavereita. Mä rakastan niitä molempia (kaverina) ja ne tulee ihan hyvin toimeen. Valitettavsti suurin osa mun kavereista pitää L [Osa tekstistä poistettu.] vähän outona ja riippuvaisena. Nyt kesällä en tiiä näinkö muita kun näitä kahta <3
Ihanaa kesää & vastaa pian <3<3<3<3
En tiedä onko tästä paljoa apua, mutta…
Voin samaistua todella hyvin sun kokemuksiin teiniydestä. Itse koin etten saisi muuttua teiniksi, enkä ehkä halunnutkaan (kiitos sukulaisten kiusoittelu). Nyt oon jo lukion ykkösellä, mutta koko yläasteen ja jo ala-asteen koin itteni jollakin tapaa huonommaksi kuin muut, vaikka tiesin olevani yhtä hyvä kuin muut. Tän takia en antanut itseni muuttua ja alkaa meikata tai pukeutua samalla lailla kuin kaikki muutkin. Vieläkään en meikkaa tai pukeudu ”teinimäisesti”, ja olenkin siitä iloinen ( sillä rehellisesti onhan nykyajan isoimmat muotivillitykset aika kauheita😂) Nyt olen kuitenkin löytänyt oman tyylini ja ”paikkani”, vaikka se oli vielä yläasteella hukassa. Eli vaikka nyt tuntuu vaikealta tai ulkopuoliselta, alamäet vievät ylämäkiin!
Haluan antaa vinkkinä sulle ja kenelle tahansa muulle, että jos tuntuu, että oma paikka on hukassa tai ei tunne itteään tai elämä tuntuu pyörivän paikoillaan ilman muutosta, kannattaa lähteä rohkeasti uusiin tilanteisiin. Varsinkin sellaisiin, esimerkiksi riparille tai uuteen harrastukseen, joista ei tunne ennestään ketään. Kokemuksella voin kuitata toimivaksi keinoksi löytää paikkansa ja voida paremmin😉
Hei, tosi paljon tsemppiä, ite en oo tollasta kokenut mutta voin sanoa että läheskään kaikki 14 veet ei oo tollasia esim mä en oo tollanen ja oon 14
Kuulostaa kauhealta! Vaikka tää onkin jo vuoden vanha keskustelu, niin menin ite nyt seiskalle ja nää paineet on ihan kauheita. Siis koko ajan pitäisi olla juuri nämä uusimmat trendikkäät asusteet jne. Longchampit, air forcet + muut niken kengät, stockholm style jne jne. Siis kuka enään kestää tällaista? Mulla itellä on joku ongelma, että pitää saada hyväksyntää vääriltä henkilöiltä, ja sen takia oon ite kajonnut tähän ylikulutukseen. Mulla oli ihan hyvät niken lenkkarit, mutta oli pakko tilata air forcet, koska mua on haukuttu näist kengistä. Mulla oli ihan hyvä niken reppu, mutta oli TAAS pakko ostaa se vansin reppu, koska longchampiin en koske (omien arvojen takia). Siis tunnen oloni niin huonoksi, ja yhä vaan huonommaksi, kun ostan turhaan uusia ja lisää uusia, TURHIA ja YLIMÄÄRÄISIÄ vaatteita ja asusteita. En elä arvojeni (ylikulutus on typerää, eläinkokeet julmuutta, nahka ei ole eettistä ja lihantuotanto on turhaa tappamista) mukaisesti.
Kiitti! En tiiä mitä muuta voin sanoo. Oon niin ilonen et niin moni on voinu samaistuu (vaikka sii en toivo et monelle kävis samalla tavalla) ja antaa hyviä neuvoja ja tiiän nyt et en oo tän kaa yksin. Ajattelin vielä kirjoittaa vähän lisää mun nykyisestä elämästä!
Nyt viime aikoina oon viettänyt aikaa V, L ja niitten yhteisten kavereiden T ja An kanssa [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]. Meidän kaveriporukaan kuuluu myös M joka tuli meijän luokalle syksyn alussa, G joka on L kaveri sekä Aa eli mun ja V vanha kaveri [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]. Oon tyytyväinen meijän kaveriporukkaan ja mun kaverisuhteisiin, vaikka en ookkaan selvittänyt mun ja A [Osa tekstistä poistettu.] kaverisuhdetta. Se onki sitte seuraavana.
Jos joku muu käy tätä samaa läpi nii antaisin vinkkinä että kaverisuhteet muuttuu ja aina on se joku / jotkut jotka ottaa sut avoimin mielin vastaan. Kiitti Majestic cats <3
Ps: oon muuttanu kaikkien nimet eli tossa ei oo kenenkään oikeita nimiä :)
V, I, A, L, T, An, G, Aa & Sinä voitte muodostaa jopa kaveri porukan [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.] 😜😚 Sun pitää vain puhua niille miltä susta tuntuu & kuunnella mitä mieltä ne on🙃
Tsemppiäää