Heips!
Mua kiinnostaa, että kuinka uskonollinen teidän elämä on esim kuinka usein käytte kirkossa, ehtoollisella, luette raamattua, rukoilet jne. Ite käyn melkein, joka sunnuntai kirkossa ja ehtoollisella. Rukoilen mutta raamatun lukeminen on jäänyt aika vähäiselle😅. Mutta joo kertokaa, kiinnostaa tietää!
Meidän perhe käy viikottain messussa ja mä käyn siellä ehtoollisella. Ennen lounasta ja päivällistä me siunataan ruoka ja illalla rukoillaan iltarukous johon kuuluu Isä meidän -rukous. Rukoilen lyhyesti aika usein, mutta pitkästi harvoin. Raamattua luen tosi vaihtelevasti. Kuuntelen myös Raamattua äänikirjana ilmaiseksi.
en oo yhtään uskonnollinen :D käyn kyl ev.lut. uskonnon tunneil koulus, ja jos oon mun serkul tai mummil nii sit saatetaan käydä kirkossa tms. mut en ite henkilökohtaisesti siis usko :D
En käy kirkossa vaan käyn rukous huoneella ja käyn siellä melkein joka sunnuntai, en käy ehtoollisella ku en oo vielä käynyt rippikoulua , en lue Raamattua mitenkää säännöllisesti luen vaa sillon ku tarvii ja rukoilen ainaki joka ilta
En ole kovin uskonnollinen, mutta rippikoulun käynyt ja konfirmoitu. Olen isoskoulussa myös, siellä puhutaan Jumalasta ja rukoillaan. Ehtoollista vietän silloin kun käyn kirkon messussa, mikä on aika harvoin. En lue Raamattua usein, mutta koen, että siinä on tärkeitä ohjeita elämään ja kristinuskoon.
Nykyään en elä lainkaan uskonnolisesti, eikä se tarkoitukseni olekaan. Olen ateistinen satanisti.
Ainoat asiat mun elämässä jotka huomauttaa mua siitä epämiellyttävästä faktasta että olen kristitty, ovat koulun uskonnontunnit ja kirkkoreissut. (Uskovainen isäni ei anna ottaa elämänkatsomustietoa.)
Pienenä kyllä jaksoin lukea raamattua vapaa-ajalla, laulaa virsiä, rukoilla päivittäin ja käydä kirkossa. Vasta pari vuotta sitten tajusin että ei ne jutut oo mulle, enkä kykene uskomaan jonkun raamatun epärealistisiin ja sukupuolirooleja asettaviin kertomuksiin.
Mutta periaatteessa elän kyllä uskoni mukaan, vaikka satanismi on minulle enemmänkin aate kuin usko. Noudatan satanismin 11 sääntöä, ja kuuntelen saatanan raamatun oppeja ja aatteita, vaikken saatanaan tai Jumalaan uskokaan.
Heippa!
Elämäni on varmaan hyvinkin uskonnollista, mutta se on ollut semmoista aina joten se on minulle normaaleinta mahdollista elämää. Olen siis vanhoillislestadiolainen(: Käyn noin kerran viikossa seuroissa ja saman verran raamattuluokassa. Lisäksi meillä kotona paljon soitetaan pianolla Siionin lauluja yms. hengellisiä lauluja. Yleensä rukoilen itsekseni iltarukouksen. Se on semmoinen turvallinen lopetus päivälle.
Mutta yks juttu, joka mua kiinnostaisi kysyä teiltä muilta: Ootteko te kertonut esim. kavereille uskonnosta/uskonnollisuudesta/puhutteko te tämmöisistä asioista kavereiden kanssa???
ei yhtään :D oon niin ateisti ku vaan melkein voi olla, joo okei oon koulus pers ev.lut. ussas mut ihan vaan koska en jaksa sitä paperisotaa mikä pitäis tehä et voisin vaihtaa (oon kasilla ni en jaksa vaan reilu vuodeks vaihtaa). ja en oo menos riparille ja aattelin eroo kirkost viimeistään ku täytän 18
ja joo puhutaan jonkun verran kaveireiden kans ku ripari alkaa olee ajankohtanen ja tällee ja heitän usein ihan vitsillä et oon kunnon ateistilapsi ku esim ussan tunneil kyseenalaistan jotain juttuja meiän opelta (joka on muuten ihan super kiva) ja sit vaan keskustellaan miten ”outoja” monet uskonnot on :Dd
oho tulipa epäselvä teksti, toivottavasti joku tajuu
Meidän perhe ei ole kirkkokansaa mutta rukoilen isämeidän rukouksen jokapäivä
Hei Rubiininotko!
Mä puhun mun kavereille tosi avoimesti mun uskosta ja mielelläni keskustelen siitä, mihin muut ihmiset uskoo. Oon nyt jo melkein täysikäinen mutta olen kyllä aina ollut täysin avoin uskostani. Se voi myös edistää muiden uskoontuloa, että ne voi halutessaan kysyä multa kristinuskoon liittyviä asioita ja ne näkee, että mä yritän toimia Raamatun periaatteiden mukaan.
Olen hyvinkin uskonnollinen. Haluan olla kristitty ja yritän rukoilla joka päivä esim. ruokarukouksen, iltarukouksen ja muutenkin. Pidän uskon yleensä omana tietonani, mutta jos joku kysyy en kiellä. Aion alkaa käydä kirkossa jos vanhemmat antaa. Luen Raamattua myös välillä.
No. Kirkkoon ei saa kyytiä ja liian pienellä polkupyörällä en ala sotkemaan sinne 12km matkaa muuten kävisin. Mutta päivittäin luen ilta ja aamurukoukset.
Olen vasta viime aikoina alkanut löytää Jumalan. Erosin aikoinaan kirkosta enkä koskaan käynyt myöskään rippikoulua, sillä pidin itseäni ateistina. Sitten löysin queer-teologian, ja koko käsitykseni kristinuskosta kääntyi päälaelleen. Olen tänä vuonna kuitenkin alkanut rukoilla. En tiedä, uskonko vieläkään kristinuskon Jumalaan, enkä osta myöskään kristillistä käsitystä tuonpuoleisesta (uskon sielunvaellukseen ja jälleensyntymiseen kuten hindut ja buddhalaiset). Silti rukoilu tuo minulle rauhaa, ja erityisesti tuntuu hyvältä rukoilla muiden puolesta. Raamattuakin olen toisinaan lukenut, se on ihan mielenkiintoinen kokoelmateos kun ei ota asioita turhan pilkuntarkasti ja tiedostaa sen maailmanajan, jossa tekstit ovat syntyneet. Olen aiemmin meditoinut säännöllisesti ja harrastellut tietynlaista buddhismia olematta kuitenkaan buddhalainen. Sanoisin olevani ehdottomasti hengellinen ja uskonnollinen, mutta en erityisesti kristillinen. Oma uskonnollisuuteni on sekoitus länsimaista kristinuskoa ja idän valtauskontojen oppeja ja piirteitä, maailmankatsomukseni taas on tiukasti tieteellinen. Paperilla olen uskonnoton, mutta kyllä minä johonkin korkeampaan voimaan uskon. Omalla tavallani vain, en sovi uskonnollisten liikkeiden raameihin.
Moi!
Kiva lukea näitä erilaisia mielipiteitä!
Itse olen rippikoulun käynyt mutta en itse enään usko kristinuskoon, mutta scandinaavilaiseen pakanuuteen kyllä. Kävelen luonnossa paljon ja ihailen meidän maailmaa. Tulee jotenkin niin sellainen mukava yhteyden tunne scandinaavilaiseen pakanuuden jumaliin, yms.
Olen agnostikko