@Edelleen täällä
Ensinnäkin arvostan iha vitsin paljo että vastasit, kiitos. Hyvä jos kysymykset oli hyvii tai terepeuttisii. Mä vaan tykkään niin paljon että vastasit. En tiiä nääkkö ees tätä ku luin ton vastauksen vasta ny myöhemmin mutta silti.
Vitsi mä meinaan täälä ite alkaa itkee ku luin ton vastauksen. Ja noi videot mitä oot nähny on syvältä.
Itestä tuntuu sairaan pahalta kun joku ajattelee että se ei vois itkee, se kuulostaa kidutukselta sitä tyyppii kohtaan. Tosin varmastihan se jollain tavalla onkin kidutusta sitä kohtaan.
Hyvää elämää ”edelleen täällä” ja muut!
Kiitos vastauksesta, yritän :)
Niin juu ja puunoksa tsemppiä. Rohkeest vaan.
The one baddie. Ensinnäkin kiitos. Niin kun sanoinkin niin näin anonyyminä ei oo mitään menetettävää eli voin vähän henkilökohtaisempaakin jakaa. Ja joo nään kyl ko semi useesti käyn kattoon et onko lisää kyssäreitä tullu. Ja lämmittää sydäntä kuulla et herkistyit mun viestistä. En ois kyllä uskonu. Siinä oot ihan oikeessa että et ne videot on aika syvältä ja en ihmettele miks moni poika ja mies minä mukaanlukien ei oikeen viitsitä, uskalleta tai edes haluta lähestyä naisia koska se rejektatuksi tulemisen pelko on niin älytön ja tuonkaltaiset videot vaan ruokkii sitä entisestään. Itsekkin lähestyin yhtä tyttöä n. Pari vuotta sitten ja hän ei edes vastannut, niin itelle tullu just se et ”miksi edes vaivautua, tytöt saa halutessaan lähestyä minua”. Tietysti jos olen täysin varma että hän joko pitää minusta tai sanoo hyvin kohteliaasti ei ni sillon ehk. Tosta itkemisestä loistava esimerkki ihan parin päivä takaa kun olimme tapaamassa [osa tekstistä moderoitu] mummoani. Lähdön hetkellä ilmassa oli sellainen lopullisen hyvästelyn tunnelma ja tuli fiilis että näemme viimeistä kertaa. Onhan mummo jo yli 90, en muista kuinka vanha tarkalleen. Ja tosiaan siinä oli minä, isotätini, mummo ja isä. Isotäti ja mummo herkistyi todella ja itkivät halatessaan toisiansa. Mutta minä ja isä valettiin vielä uskoa että ei tässä nyt itkun aika ole ja sanottiin että tullaan vielä käymään. Minäkin vielä halatessa totesin että ”näkyillään”. Eli toisinsanoen välttelimme molemmat sitä tosiasiaa että tämä saattoi olla viimeinen kerta=ei saa itkeä. Sitten ajoimme läheiselle grillille jonkin matkan päähän ja automatkalla molemmilla tonnin seteli ja ei sanottu sanaakaan. Minäkin kun en enää muista miltä itkeminen tuntuu (kun en nyt muista milloin olen viimeksi itkenyt. Joka tapauksessa monia vuosia) tai miltä se tuntuu kun herkistyy, niin kun silmät alkoi kuivua (en tiiä oliko ihan vaan kuivuutta) ja vain keskityin siihen että nyt ei itketä. Ja minuun tapaaminen hittasi erityisesti kun olin vieläpä ainoa lapsenlapsi jonka hän varmasti muisti nähneensä (muisti tosi huono). Mutta sitten hetki on unohtunut ja siitä ei olla puhuttu. Mutta ei se kidutusta ole, koska se on vaan niin luontaista se että ei nyt itketä se on ”syntiä”. Ja eipä mulla muutenkaan elämässä oikein sellaisia ihmisiä ole joille aidosti kehtaisi näyttää tunteensa. Toivottavasti asia muuttuu jossain kohtaa. Mutta joo tää nyt oli vähän tämmönen pitempi avautuminen mutta oli kiva päästä sanomaan pois mielen päältä. Hitto muuten jos joku nyt tunnistaa🫣
Hyvää elämää myös sinulle ja kaikille muille
Ps. En nyt kerjää mitään sääliä tällä tarinalla. Sitä en halua koska en sitä tarvitse mihinkään. Tarkoitus perä oli antaa esimerkki tarina
