Mun rakas viki marsu jouduttiin lopettamaan kasvaimen takia puolivuotta sitten. Mulla on lĂ€hi aikoina ollu kamalan paha olla kun koko ajan tuntuu ettĂ€ miks en voinu olla vikin vieressĂ€ sillon kun sse hengitti viimeisen hengen vetonsa. Asun siis laitoksessa joten en ollut sanomassa vikille hyvĂ€stejĂ€đ ja se sĂ€rkee mun sydĂ€men. MĂ€ kirjoitin vikille tekstin;
”Rakas viki, j tÀÀllĂ€. MĂ€ haluisin vaan sanoa sulle vielĂ€ kerran miten tĂ€rkee mulle oot ja ettĂ€ jos vaan voisin nii mĂ€ halaisin sua loputtomasti enkĂ€ koskaan pÀÀstĂ€is irti. MĂ€ rakastan sua”
MĂ€ menetin mun rakkaan ponin 2kk sitteđâ€ïžâđ©č
Sinua varmasti harmittaa raakkaasi menetys ja saat surea itkeĂ€ ja mitĂ€ tahansa muutakin niin kauan kun se on sinun miellessĂ€si se ettĂ€ olet suruinen hĂ€nen kuolemalle merkitsee myös sitĂ€ ettĂ€ olit aidosti iloinen hĂ€nestĂ€ itsekkin itken lĂ€hes joka pĂ€ivĂ€ sillĂ€ menetin mun ponin ja elĂ€mĂ€ on alkanut menemÀÀn yhĂ€ masentavammaksi kun hĂ€n ei ole paikalla paljon tsemppiĂ€ ja hyvÀÀ sinulleâ€ïžâđ©čâ€ïžâđ©čâ€ïž
MeijÀn perheellÀ oli kaksi kissaa ja koiraa. Toista kissaa en koskaan tavannu. Itken aina kun ajattelen niitÀ elÀimiÀ. Vaikka mikÀÀn niistÀ ei ollu mun oma niin rakastin niitÀ tosi paljon etenkin meidÀn kissaa röpsöÀ. Röpsö oli kaikista vanhin (18v) ja me menetettiin se kun oltiin Turussa niin se oili menehtynyt sen lempi nukkumapaikalle.
voieiii otan osaa <3 vikiÀ odottaa ikuiset herkut tuolla puolen.. jaksamista ja tsemppiÀ toivottaen
TĂ€ssĂ€ on mun lemmikin menettĂ€mistarinat:đ
Me oltiin saatu kani jostain vaihtokaupasta ja se oli tosi arka.
Se oli ehtiny olla meillĂ€ n.1.5 vuotta ja musta ja siitĂ€ oli tullu tosi hyvĂ€t ”kaverit”.
đ°YhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ se vaan lakkas syömĂ€stĂ€, joten me tuotiin se sisĂ€lle.
Kun olin menossa nukkumaan, kuulin, ettÀ joku kiljuu alakerrassa.
No, mÀÀ menin sinne ja huomasin ettÀ meijÀn Pihkahan se siinÀ kiljuu.Juoksin
mun Àitin luo ja huusin ettÀ Pihka kiljuu!
Ăiti tuli alas ja sit me nĂ€htiin kun se makas kuolleena sen hĂ€kissĂ€.
SiinÀ oli sen pupun tarina.
Sit meillÀ on kanatarha, jossa meillÀ on kanoja.
Mulla oli oma kana ja se oli ollu mulla tipusta asti.
TĂ€ssĂ€ ehkĂ€ hassu kohta:se oli munimassa ja menin sen luo kun se laulo sen ”munimislaulua”
ja sitten ihmettelin ettÀ mikÀ sen pepusta roikkuu.
No, menin sanoo siitÀ ja sit mulle kerottiin ettÀ sen perÀsuoli on lÀhteny irti ja tullu pepusta ulos.
Ăiti sai sen ommeltua, mutta n 1kk jĂ€lkeen se irtos taas.
Ăiti joutu teurastaa sen ja sitten se kuoli.
SiinÀ ne oikeestaan oli, mutta on vielÀ yks lyhyt:
MeijÀn tiput oli vapaana ja oltiin menty sisÀlle.
Sit mun pikkuveli sano ettĂ€”kana lentÀÀ!”
Ja taivaalla siis lensi kanahaukka.
Se oli hakenu yhen kukon ja sen höyhenet oli
maassa.
Kerran myös kettu söi meiĂ€n tiut, kun se oli pÀÀssy tunkeutumaan niitten koppiin.đ
Aika surullisia, muuta totta.
Kiitti kun sain jakaaâ€âđ©č
Hei. Oli rohkeaa ja tĂ€rkeÀÀ ettĂ€ sĂ€ jaoit tĂ€mĂ€n. On raskasta menettÀÀ joku tĂ€rkeĂ€ olento elĂ€mĂ€stĂ€. Oli se sitten koko elĂ€mĂ€n teillĂ€ asunut koira, tai pari vuotta asustanut hamsteri. Se on aina kamalaa. Alkuun tuntuu siltĂ€ kuin olisi yksin ja koko maailma olisi vastaan. Se on aivan kamalaa eikĂ€ kenenkÀÀn silloin kuuluisi jÀÀdĂ€ yksin ajatustensa kanssa. SiitĂ€ voi puhua. Kaverille, vanhemmille, sisaruksille tai kenelle vain. TĂ€rkeÀÀ on ettĂ€ se on sellainen henkilö jonka kanssa tuntuu hyvĂ€ltĂ€ olla. đȘđŒđ«¶đŒ
Mulla on ollut 2 gerbiiliÀ. Sain ne varmaan joskus kolmasluokkalaisena. (En oo ihan varma..) Nimet oli Hupi ja Pippuri. Ne oli mun ensimmÀiset lemmikit jotka saan syntymÀni jÀlkeen. (MeillÀ on myös maakilpikonna.) Olin maailman onnellisin nÀhdessÀni ensimmÀisen kerran omat gerbiilini. Ne tuli meille uudenvuodenaattona. Se oli muutenkin yksi parhaista uudenvuodenaatoista ikinÀ.
Kaikki oli hyvin. Pikkuhiljaa alettiin huomata kuitenkin Pippurin hajurauhasessa jotakin outoa. Se oli kasvain. Vanhempani tunnistivat sen heti koska heillÀ on ollut paljon gerbiilejÀ jo ennen mun syntymÀÀ. Hajurauhaskasvain on aika yleinen poikagerbuilla. Ei se ollut silloin vakavaa. Se oli Pippurilla tosi kauan.
Viimevuoden heinÀkuussa me huomattiin ettÀ kovien helteiden aikana Pippuri meni vÀhÀn heikkoon kuntoon. Se ei enÀÀ syönyt tai juonut. Se ei touhunnut samalla tavalla kuin kaikki gerbiilit yleensÀ. Yksi ilta kun oltiin huomattu Pippurin kÀytös, me pÀÀtettiin ettÀ sen matka pÀÀttyisi pian. Ei haluttu enÀÀ nÀhdÀ sitÀ gerbiiliÀ, joka ei selkeÀsti ollut terve ja onnellinen. 24.7.2025 oli ilta kun pÀÀtettiin ettÀ seuraavana pÀivÀnÀ me vietÀisiin Pippuri elÀinlÀÀkÀriin lopetettavaksi. Oli kamalaa elÀÀ pÀivÀ niin ettÀ tietÀÀ siitÀ, ettÀ oma rakas gerbiili ei elÀisi enÀÀ huomenna. Pidin ihan kivan pÀivÀn kaverini kanssa. Oli kesÀloma ja meillÀ oli ihan hauskaa.
Illalla mun vanhemmat sitten vei Pippurin lopetettavaksi. Muistan sen viimeisen kerran kun silitin Pippuria ja sanoin ettÀ kaikki on hyvin. JÀin mun pikkuveljen kanssa kotiin. Hupi otettiin mukaan ja kun Pippuri lopetettiin ja se nukahti, Hupi meni ihanana veljenÀ Pippurin viereen makaamaan ja pesemÀÀn sitÀ. HÀn kai tiesi mitÀ tapahtuu.
Hankittiin sitten pari uutta valkoista pientÀ. Haudattiin Pippuri meidÀn mökille elÀinten hautausmaalle.
Hupi, Nyyti ja Nestori jatkoivat ihanaa elÀmÀÀnsÀ.
Oli tasan puoli vuotta siitÀ kun Pippuri lopetettiin. Oli siis 25.1.26 ja aamu oli ihan normaali. Huomattiin hetken pÀÀstÀ ettÀ Hupi nukkuu vÀhÀn oudossa asennossa. Sillain kyljellÀÀn. Mentiin lÀhemmÀksi ja hÀn oli pÀÀttÀnyt elÀmÀnsÀ omaan ihanaan kodin pahviputkiloonsa. Normaali aamu oli alle 1min sisÀllÀ hyvÀstÀ aamusta maailman kamalin. Olin koko pÀivÀn aika masentunut. KÀytiin hautaamassa Hupi Pippurin viereen.
Muistelen heitÀ ihanina gerbiileinÀni. ViedÀÀn vÀlillÀ haudoille kynttilöitÀ. Usein ajattelen heitÀ. En voi olla itkemÀttÀ vÀlillÀ. Muutenkin nyt on kaikenlaista. TÀssÀ viidesluokan aikana on ollut ylÀ ja alamÀkiÀ. Kaikesta silti selviÀÀ.
Haluan tÀllÀ viestillÀ osoittaa myötÀtuntoa ja vertaistukea niille ihmisille jotka joutuu kokemaan menetyksiÀ. Niin pieniÀ kuin suurempiakin.
Haluan muistuttaa ettÀ jokainen menetys on menetys. Ihan sama kuinka kauan lemmikki on sinulla ollut tai oliko se edes sinun lemmikki. SitÀ saa surra ja kuuluukin. Itse henkilökohtaisesti uskon ettÀ he katsovat meitÀ ylpeinÀ sieltÀ pilvien pÀÀltÀ. SinÀ itse saat uskoa mutta ei ole pakko jos itsestÀ ei siltÀ tunnu.
TĂ€stĂ€ tuli nyt ihan tooosii pitkĂ€ ja useimmat eivĂ€t varmasti lue loppuun asti mutta haluan antaa kovat tsempit kaikille jotka sitĂ€ nyt tarvitsevat. HyvÀÀ jatkoa kaikille!!â€ïžâ€ïžâ€ïžâ€ïžâ€ïžâ€ïžâšâš