Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Mun lukio on aika pieni. Melkei kaikki tuntee toisensa jo alakoulusta. Lukion alettua mun kaverit pikkuhiljaa jätti mut yksin. Uusia kavereita on mahdoton saada. Kaveriporukat on jo ns lukittu joskus yläkoulussa ja niihin ei pääse enää sisälle. Jos puhuisin muille ihmisille ne pitäisi mua omituisena tai tunkeilevana. Onko muilla samoja kokemuksia tai oisko neuvoja miten pärjätä pienessä lukiossa vaikka ilman kavereita?
Itse olen lähes päinvastaisessa tilanteessa. Yläkoulussa ei minulla ollut kaveriporukkaa, yksi entuudesta tuttu kaveri vain. Olen isommalla paikkakunnalla lukiossa, ja melkein kukaan ei ole samasta yläkoulusta kuin minä. Sain useita kavereita lukiossa ja olen siitä kiitollinen. Muistan miettineeni yläkoulussa, että saankohan lukiossa kavereita ollenkaan. Nyt mietin jo, että miten käy, kun lukio loppuu, että mitä käy kaverisuhteille.
Edellä oleva tuskin sellaisenaan lohduttaa yhtään. Kerroin kokemukseni osoittaakseni, että elämässä voi tapahtua kaikenlaista. Tiedän, että yksinäisyys lukiossa voi tuntua harmilliselta, mutta tulevaisuudesta ei voi ikinä tietää. Uusia kavereita voi saada vanhempanakin, ja varsinkin kolmannella asteella ihmisiä on niin paljon eri puolilta maata, että monella ei ole vanhoja tuttuja ympärillään.
Sinuna yrittäisin lukioaikana saada seuraa ja kavereita koulun ulkopuolelta, esimerkiksi netistä, harrastuksista tai jostain muusta vapaa-ajan tekemisestä. Koulussa voi keskittyä opiskeluun, jos tykkää sellaisesta.
Mulla on oikeestaan sama tilanne. Mun lukio ei oo kauheen pieni, mutta kaikilla tuntuu olevan jo joku porukka.
Itse aloin keskittyä enemmän opiskeluun ihmissuhteiden luomisen sijaan. Tauoilla teen läksyjä ja luen oppikirjaa, se vie ajatuksia muualle (mutta välillä on sellaisia päiviä jolloin toivon, että olisi joku kaveri jonka kanssa voisi olla). Voit myös koittaa esim. Kuraattoria? Itsellä ei kyllä kauheen hyvä kokemus jäänyt meidän kuraattorista…
Kaipaisin itsekkin jotain neuvoja jos jollakin niitä olisi
Sama homma minulla ollut jo 1,5 vuotta
Edelliseen aloitus tekstiini lisäten:
Paikkakunnallani on harrastus ja joukkuelaji mahdollisuuksia mutta niihinkin ihmiset ovat menneet kaveriporukoidensa kanssa. Olen muutenkin enemmän sellainen ihminen joka tykkää piirtää ja musisoida. En niin välitä joukkuelajeista.
Lukion käytyä aion mennä jatko-opiskelemaan kauemmaksi kotoa jollekin isommalle paikkakunnalle. Toivon että mahdollisesti silloin löytäisin itselleni kavereita ja kohtaisin kokonaan uusia mukavia ihmisiä.
Toivon myös teidän muidenkin joilla ei ole kavereita lukiossa/amiksessa/yläkoulussa löytävän niitä tulevaisuudessa. Varmasti jossain kohtaa elämää tapaatte samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa teillä on jotain yhteistä.
Vaikea tilanne kieltämättä :(
Noista harrastusjutuista tuli mieleen, että jos on mahdollista niin voi miettiä myös esimerkiksi naapurikunnassa harrastamista. Jos ihmisiin tutustuminen tuntuisi helpommalta puhtaalta pöydältä?
Nettikaverit voi myös olla yksi vaihtoehto yksinäisyyden lievittämiseen. Esim fanitatko jotain juttua, jonka muihin faneihin voisi tutustua?
Paljon tsemppiä ja muistakaa että tää tilanne ei oo pysyvä ja tulevaisuudessa on edessä parempaa!