Miksi jatkat elämää? Mitä varten elät? Miksi ylipäätään olet olemassa? Saman kysymyksen voi muotoilla monella eri tavalla.
Olen siinä mielessä eksistentialisti, että en usko alkuunkaan minkäänlaiseen ennalta määrättyyn elämän tarkoitukseen. Olemme vain evoluution sivutuote, oma olemassaoloni on puhdasta sattumaa. En kuitenkaan usko myöskään siihen, että olemme täysin vapaita luomaan itse omaa tarkoitustamme. Yritän olla olematta nihilisti, sillä se nyt vasta onkin masentava tapa ajatella. Albert Camus ajatuksineen sen sijaan puhuttelee minua. Should I kill myself, or have a cup of coffee. Siinäpä kaiken ydin.
Itse elän ja pidän itseni toimintakykyisenä lähinnä siksi, että haluan nähdä, mihin kaikkeen pystyn, ja kuka ylipäätään edes olen. Kun nyt kerran täällä ollaan, niin miksi jättää tilaisuus käyttämättä? Jollakin tapaa luotan siihen, että eläminen, vaikka se tuottaakin välillä kärsimystä ja tuntuu järjettömältä, on lopulta parempi vaihtoehto kuin kuoleminen. Riippumatta siitä, onko olemassaololla tarkoitusta vai ei.
”But in the end one needs more courage to live than to kill himself” – Albert Camus
Mä ite uskon determinismiin eli siihen, että meijän päätökset muokkaa tulevaisuutta, mutta me ei voida siltikään vaikuttaa tulevaisuuteen paljoa, koska niin monia päätöksiä on tehty ennen meitä.
Rakastan sun elämän tarkotusta ja sitä miten syvällisesti pohdit. Mun elämän tarkoitus on tehdä kaikkeni ja parhaani, olla ja tuntea. Tulevaisuudessa haluan mun ammatillani tehä maailmasta paremman paikan. Haluun, että tulevat sukupolvet pääsee näkemään maailman kauneudet ja kaiken mitä täällä on tarjolla.
Kun oon tarpeeks kauan toteuttanut itteäni ammatissani ja matkustellut ympäri maailmaa ja tutustunu eri kulttuureihin haluun saada lapsia ja olla heille paras mahdollinen äiti. Haluun luoda siis intoa ja auttavaisuutta täynnä olevia lapsia, jotka voi omalla tavallaan jatkaa mun elämän tarkoitusta. En kuitenkaan aijo siis mitenkään painostaa mun lapsia mihinkään mitä ne ei haluu olla tai tehdä.
Tää ei välttis kiinnosta kaikkia, koska tää on niin vahvasti uskonnollinen näkemys, mutta ehkä joitain kiinnostaa. Viimeisessä kappaleessa mä oon tiivistänyt tän viestin.
Mä olen kristitty ja mun ajatus siitä miksi me ollaan täällä ja mikä on elämän tarkoitus pohjautuu tosi vahvasti uskoon.
Mä ajattelen, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi hänelle käskyn lisääntyä, täyttää maailma ja viljellä ja varjella sitä. Ihminen asetettiin muita luomakunnan olentoja ylemmäs.
Siinä siis selitys kysymykseen ”Miten me tultiin tänne?”. Kysymykseen ”Mikä on ihmisen tarkoitus?” tai ”Mitä ihmisen kuuluisi tehdä elämänsä aikana?”, mä vastaisin näin:
Yleinen kristillinen teologinen ajatus on, että Jumala loi ihmisen rakkautensa kohteeksi. Oli tää totta tai ei, mä ajattelen, että rakkaus liittyy hyvin keskeisesti ihmisen tarkoitukseen ja olemassaoloon.
Laki kertoo, miten meidän tulisi elää ja rakkauden kaksoiskäsky tiivistää koko lain: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Tähän me emme pysty, koska olemme perisyntisiä.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän kannattaisi heittää hanskat tiskiin. Me voimme palvella Jumalaa ja seurata omia henkilökohtaisia kutsumuksiamme sellaisina kuin olemme. Ja Jumala on luonut meille pääsyn pois synnistä ja kärsimyksestä poikansa Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Sellainen osa elämän tarkoitusta, joka me voidaan toteuttaa on päästä taivaaseen ja tuoda sinne mahdollisimman monia muita mukanamme.
Mitä käytännössä tarkoittaa kaksoiskäsky? Mä ajattelen, että siihen kuuluu ainakin oman henkilökohtaisen kutsumuksensa seuraaminen, muiden ihmisten kohteleminen arvokkaina, luonnon ja ympäristön varjeleminen, muille ihmisille Jumalasta kertominen ja Jumalaan uskominen, minkä avulla me päästään taivaaseen (siis sen uskomisen avulla).
Koska mun käsityksen mukaan ihmisen tarkoitus liittyy niin vahvasti suhteeseen Jumalaan, ei-kristityiltä jää suuri osa omasta tarkoituksestaan täyttämättä. Vielä suurempi kuin kristityillä, joilla se osa on myös suuri.
Mun mielestä on tosi helpottava ja ihana ajatus, että mun kohtalo ei jää kiinni siitä, onnistunko mä täyttämään elämän tarkoituksen, mutta mulle on silti annettu tilaisuus yrittää parhaani. Loppujen lopuksi tärkeämpi kysymys kuin ”Mikä on ihmisen tarkoitus?” on ”Mitä Jumala teki meidän vuoksemme?”.
Eli siis: Ihmisen kuuluu totella Jumalan käskyjä, rakastaa Jumalaa ja ihmisiä sekä seurata omaa kutsumustaan. Me ei pystytä tähän täydellisesti, mutta meidän kannattaa silti yrittää. Kaikkien kristittyjen palkka taivaassa on oleva suuri.
No se että tulee menkat ja saa tehä kaikkea kivaa ja tylsäää😌Elämä on elämää