Yritän tosi paljon että oisin yhtä ilonen ja nauravainen ku ennen. Välillä se onnistuu, mut sitten tulee jotain ja taas valun vaan alaspäin.
Itken tyyliin joka toinen päivä, en ees tiiä miks, oon vaan niin väsyny.
Yritin puhuu koulupsykologille mutten mitään saanu sanottua. Tuntu että koko psykologi oli jotenki tuomitseva ja tosi ahdistava, sanoin pari juttuu ka oli vaan et ilävää, nyt alkaa aika loppua. Toista kertaa en ol menossa, niin nöyryytetty olo tuli.
Joulu tulee ja tykkään joulusta, ja se ehkä antaaki ilon aihetta. Yritän olla positiivinen, mutta on jotenki niin helppo vaan olla apaattinen ja surullinen. Oon jotenki väsyny ees yrittään olla ilonen ja näin. Pidän jotain maskia yllä, eikä ees mun äiti tii mitä mun mielessä liikkuu. Ei oo siis mitään ”haluun tappaa itseni ja viiltelen”-juttuja,hirvee väsy vaan. En pysty lopettaan ajattelemista ja alkaa ahdistaan liian helposti.
Siis tiivistettynä, miks on helpompi olla niin maassa ku ilonen? 😕
