En itse ole muunsukupuolinen. Olen cis-mies, vaikka koenkin olevani vain osittain niin sanottu ”äijä”. Jääkiekko, penkkiurheilu ja autot eivät eivät voisi vähempää kiinnostaa, ja mielestäni kalja on kamalan makuista. Se on saanut minut epäilemään, olenko mies ollenkaan. Olen joskus miettinyt, olenko demiboy, mutta en voi olla sellainen, sillä olen aivan liian maskuliininen. Mielestäni muunsukupuolisuus kuulostaa tosi coolilta; se, että ei olisi mies eikä nainen, vaan jotain muuta. Haluaisin kuulla Nuortennetissä itsensä muunsukukupuoliseksi identifioivilta, millaista on olla enby.
Oon tosi nuori ja vielä itsekin hieman sekaisin asiasta mutta anyway.
Oon siis syntymä peräisesti tyttö ja viime jouluna aloin huomata kuinka välttelen kehoni näkemistä ja kuinka se aiheutti pahaa oloa. Se sattui joka kerta kun joku kutsui mua tytöksi.
Mutta siis itse muunsukupuolisena (todennäköisesti) kärsin keho dysforiasta, olen leikannut tukkaa lyhyemmäksi ja haaveilen ihan lyhyestä tukasta, käytän he/him/they/them prons, olen ulkona vain kavereille ja nyrpistän nenää aina kun joku kutsuu tytöksi, aina välillä saan ahdistusta ja pahaa oloa esim rintojeni takia koska tunnen että niiden ei pitäisi olla osa kehoani.
Mutta silti olen ihan kunnossa.💜
En ole vielä ihan varma mikä olen, mutta demityttö tällä hetkellä tuntuu parhaalta, vaikka olenkin vähän miettinyt olenko sittenkin nonbinary. (Olen siis biologisesti nainen) Mutta siis sukupuoli identiteettihän ei riipu ollenkaan ulkonäöstä. Voi ihan hyvin olla maskuliininen mies tai feminiininen nainen ja silti muunsukupuolinen.
En itse ole vielä kertonut kenellekkään asiasta, enkä koe suurta tarvetta tehdä sitä. Eli no oon ehkä vähän väärä ihminen vastaamaan millaista on olla enby, mutta kerron nyt mun näkökulmasta. Mulla ainakin särähtää korvaan, jos on just joku tytöt tonne ja pojat tänne tms. koska no menen sinne tyttöjen puolelle, mutta en tunne täysin kuuluvani sinne. Mua ei oo ikinä kiinnostanut mitkään prinsessaleikit ja pienenä leikin tosi paljon pikkuautoilla. Nykyään en meikkaa yhtään ja olen leikannut tukan lyhyeksi eli jos mulla sattuu olemaan maskuliiniset vaatteet päällä, näytän aika paljon pojalta, mikä joskus tuntuu hyvältä, mutta joskus ei. Tykkään käyttää myös ns. tyttöjen vaatteita, enkä koe minkäänlaista dysphoriaa kehostani. Ainoa ”ongelma” vaatteissa on juhlavaatteet. Periaatteessa tykkään mekoista ja käytän niitä, mutta en jotenkin koe olevani oma itseni jos olen mekko päällä. Haluaisin käyttää pukua, mutta se vaatisi paljon rohkeutta, jota ei ainakaan vielä löydy tarpeeksi.
Voin kai sanoo olevani muunsukupuolinen, vaikka määritelmät on vähän sieltä. En ole mies enkä nainen ja sitä kai enby meinaa, joten mennään sillä.
Oon siis 15/09 ja tajusin asettuvani sukupuolibinäärin ulkopuolelle kun oli 13. Alussa koin hirveetä tarvetta määritellä itteni, pyörittelin koko ajan päässäni eri termejä. Demityttö, demipoika, genderqueer, sukupuoleton jne. Oon vähän luovuttanut sen suhteen, kerron nykyään sen sukupuolen, joka ensimmäisenä putkahtaa mieleen, kun joku kysyy. Mulla ei oo paljoakaan kehodysforiaa. Toki rinnoista ois ihan kiva päästä eroon ja muutenkin haluisin näyttää maskuliinisemmalta, mutta nää johtuu lähinnä sosiaalisesta dysforiasta. En vihaa peilikuvaani, vihaan sitä, minkä ihmiset näkee, kun ne kattoo mua.
Mun sukupuolta on melko vaikee pistää sanoiksi (koska en tiiä sille termiä itekkään). Se on vaan semmosta leijumista jossain välitilassa, binäärisen sukupuoliajattelun ulkopuolella. Tykkään tosin joskus leikkiä ajatuksella, että olisinkin mies, y’know, for shits and giggles. Oon pinnallisesti päässyt eroon siitä, että mietin pääni puhki omaa sukupuoltani. Tiedän, mitä oon ja oon sinut sen kanssa, mutta se yksi pieni alitajuinen tai ei-niin-alitajuinen ääni jankuttaa mulle: ”Entä jos ootkin feikannut tän koko ajan ja oot vaan nainen, jolla on joku vakava mielenterveyshäiriö?” Hyi.
Tästä tuskin oli mitään suurta hyötyä, mutta pääsinpähän vuodattamaan rakkaan sieluni teini-ikäisten luettavaksi (hihihihaa)
Moi!
Itse olen muunsukupuolinen, mutta myös termi ”agender” tuntuu myös sopivalta. Se kuuluukin muunsukupuolinen-sateenvarjotermin alle.
Minulla muunsupuolisuus näkyy siten, että en yksinkertaisesti tunne itseäni tytöksi enkä pojaksi. Jos siis eläisin yhteiskunnan ulkopuolella sukupuolella ei olisi itselleni mitään merkitystä.
Minut määriteltiin syntymässä tytöksi
Koenkin välillä sukupuolidysforiaa kehostani ja siitä, kuinka muut näkevät minut. Esim. en meinaa löytää asua jossa olisi hyvä olla rintojen kanssa ja näin kesän aikaan kun en käytä rentoja peittäviä vaatteita dysforia on joskus pahempaa myös ihan siksi, että näytän enemmän tytöltä.
Kaikki muunsukupuoliset eivät kuitenkaan koe dysforiaa. Sukupuoli-identiteetin löytämisessä onkin tärkeämpää se, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja omalta.
Toivottavasti auttoi. Vastaan mieluusti kysymyksiin jos niitä tulee mieleesi. :)