Mitä teen?

Mulla on siis ihan hirvee olo. En tiedä, kauanko jaksan enää yhtään mitään. En tiedä, mikä mulla edes on. Kaikki vain ahdistaa, masentaa, pelottaa ja stressaa. Omat ajatukset ahdistaa… Oon selvinnyt tosi pitkään yksin, mutta en enää jaksa! En kuitenkaan saa millään suuta avattua. En osaa selittää, mikä mulla on. En tiedä, miten saisin haettua apua. En uskalla kertoa kellekään puhumalla tai edes viestillä/kirjeellä. Mulla on vain niin paha olla, mutta en tiedä miksi tai mitä tehdä. En oo kertonut kellekään, koska en vain uskalla. Olen yrittänyt mennä juttelemaan ja laittaa viestiä, mutta en vain pysty. Olen yrittänyt miettiä kaikki ihmiset elämästäni läpi, mutta en pysty kertomaan kellekään. Avun pyytäminen tuntuu maailman vaikeimmalta asialta. Mulla on niin toivoton olo! En oo koskaan puhunut tästä kellekään oikeesti avoimesti. Ainoa, mitä oon uskaltanut sanoa on, etten jaksa koulua, mutta kun se on niin paljon enemmän! Joku selittämätön kärsimys vain kaivertaa mua. Mulle ei oo oikeestaan tapahtunut mitään, mutta jossain kohtaa uuvuin vain niin totaalisesti, että en jaksanut siivota mun huonetta puoleen vuoteen ja kotiin päästyä kävin usein vain maahan makaamaan ja aloin itkemään. Mä en oikeasti tiedä, mitä mä voin enää tehdä. Avun hakeminen on niin niin niin vaikeaa!! Tällä hetkellä mulla ei oo enää niin paha olla. Hitaasti oon päässyt kaivautumaan sieltä kuopasta ylöspäin, mutta mitä jos tipahdan sinne takaisin… Uusi juttu mulle on kaikki ahdistavat ajatukset ja aivan hirveä ahdistus joinain päivinä, että mun on vain pakko mennä vessaan hengittelemään. En tiedä, mikä mulla oikein voisi olla, kun joinain päivinä kaikki on ihan hyvin ja seuraavana tuntuu, että en saa happea tai jaksa enää mitään. En mä selviä ilman apua! Mun elämä on yhtä näytelmää. Lavalla pänäyttelijä näyttelee moitteettomasti, mutta verhojen takana on kaaos. Näyttelijät, ohjaajat, maskeeraajat ja mitkä lie huutavat toisilleen niin hiljaa, ettei yleisö kuule. Kaikki juoksevat ympäriinsä ja päälle jätetty kiharrin sytyttää verhot tuleen. Viime hetkellä joku kaataa sankollisen vettä verhoihin, ennen koko rakennus sytty palamaan. Yleisö ei huomaa mitään ja saatuaan tarpeekseen, he lähtevät tyytyväisinä näytelmään. Mä siis haluan tosi kovasti hakea apua, mutta en vain pysty! Mikään keino ei tunnu mahdolliselta. Ei varmaan kukaan voi auttaa mua, kun en mä vain pysty hakemaan apua millään. En, vaikka mulla olisi miten paha olla.