Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Eli siis niinku otsikko kertookin haluun jakaa mun ajatuksia maailmasta. Ja ajatuksia riittää eikä niihin kaikkiin ole edes varmoja vastauksii (vielä) tai tule olemaakaan. Toki myös joitakin asioita ei tarvii ymmärtää. Osa näistä on aika diippii, joten lue omasta halusta. Osan näistä oon keksiny ite ja osa on mun kuulemma.
1.
Kukaan ei tuu koskaan tietämään, kuinka paljon meistä välitetään ja kuinka paljon meitä todella rakastetaan meidän elämien aikana. Mä annan muutaman skenaarion…
Sun hymy voi tuoda iloa vieraalle vastaantulijalle kadulla ja se saa siitä voimaa koko loppu päiväksi. Sun luokkalainen voi tykätä sun olemuksesta ja ilmapiiristä sun ympärillä, vaikka ei siitä koskaan mitään sanoiskaan. Sun kaveri voi arvostaa sua enemmän ku osaisit edes kuvitella ja ei osaa tai viitti sanoa sitä. Vento vieras mummo voi saada päiväänsä iloa, koska sanoit ohi kulkiessa ”huomenta!” Koulussa olevat ihmiset, esim. opettajat näkee sussa potentiaalia ja ajattelee susta hyvää ja miettii vielä vuosien päästä et ”kyllä se (nimi) oli reipas ja rohkea silloin, kun häntä opetin. Mitähän hänelle nykyään kuuluu?”
Tätä miettiessä -> me ei tulla koskaan tietämään, kuinka paljon joku ihan vieras välitti. Ihmiset olettaa, että sä tiedät jo sen, että susta välitetään. Joten tän ajatuksen takia vois sanoa, et meistä kaikista välitetään ja meitä rakastetaan. Kurja vaan, et jotkut meistä ei sitä saa tietää. Vaikka se tuntuis vaikealta, kannattaa välillä tehdä pieni ystävällinen ele -> se voi antaa voimaa pitkäksi aikaa sekä sulle, että eleen saajalle.
Näitä ajatuksia on lisää, mut ehkä kirjotan niistä sit enemmän joskus toiste.
Pysykää upeina <3
Alex
Moi!
Taas täällä jakamassa ajatuksia. Tämä tuli yks päivä vaan ihan randomisti mieleen.
2.
Onko olemassa ”keski-” tai ”täydellistä-” punaista? Siis kun esim. kuviksen tunneilla on kahta vaihtoehtoa. On sitä kylmää ja lämmintä punaista, mutta ei sitä ”täydellistä oikeaa ainoaa puhdasta punaista”. Purkkeja on kaksi, toisessa on vähän sinistä, toisessa taas vähän keltaista. Eli onko sitten joku ”kultainen keskitie” tai joku ”täydellinen punainen”? Tätä voi soveltaa oikeastaan kaikkiin pääväreihin (sininen, keltainen, punainen).
Kysyin tätä kaveriltani ja hän sanoi, että ei ole sitä ”keskitietä”. Että kaikki punaiset (ja myös värit) on vain sävyjä. Mutta sitten taas…jos värit sijoitettaisiin riviin (jana tai jotai) niin kyllähän siellä on joku keskikohta joka on se ”täydellinen punainen”…eikö niin?
Jos nyt ajatellaan, että semmonen ”täydellinen” punainen olisi olemassa… voisiko sitä todistaa? Kaikki näkevät värit vähän eri tavalla eli onko sellaista ”oikeaa” punaista edes olemassa?
Tällaista täällä kertaa. Pysykää upeina<3
Alex
3.
Yhteiskunnan normit ja ihanne keho
Yhteiskunnassa on tietyt normit, jotka riippuvat paljon ajasta ja alueesta. Mikä on ok tehdä ja taas mikä ei. Mutta minkä takia niin täytyy olla? Tietenkin osa niistä on tarpeellista esimerkiksi toisten hyvään kohteluun liittyen. Toisaalta taas osa normeista on todella tiukkoja ja ulkonäköön kohdistuvat odotukset ovat usein rankkoja.
Ihanne keho on osa näitä odotuksia ja ihanteita. Esimerkiksi laihuutta ihannoidaan siihen asti, että alkaa melkeinpä näyttää sairaalta. Onneksi ihanne kehoja on monenlaisia ja monet onneksi arvostavat erilaisia kehoja. Mutta miksi näin on? Miks monimuotoisuutta ei arvosteta niin paljon?
Pohdintoja…juup.
A [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise henkilötietoja.]