Tuntuu että aina kun mä puhun joillekkin (eli parille/muutamalle ihmiselle) niin ne puhuu mun päälle, ne ignooraa mut ja puhuu toisillee, tai sit ne yksinkertaisesti vaan ei kuuntele. Tämä totee jokaikisen ihmisten kaa joitten kaa puhun. Sen takia yleensä jään hiljaseksi. Tosi moni jonka tunnen dissaa mua tai haukkuu mua. Ja en kyllä silleen ihmettelen koska olen aika outo ja koska oon ruma. Mulla on ulkonäköpaineita ja aina toivon että olisin joku muu. Inhoon mun ääntä moni mun tuntema tyyppi dissaa kanw mun ääntä. Oon monesti tosi epävarma. Monesti mun kaverit puhuu vaan toisilleen, eikä edes tiedota sitä että olen paikalla.
Inhoon mun luonnetta. Oon tosi herkkä, vähän ujo, yliajatteleva ja herkästi ärsyynnyn (varmaan vaan murrosiän takia), mutta olen kyllä myös kiltti, rauhallinen, ymmärtäväinen, ja tunnen helposti empatiaa.
Yliajattelen aina mun huoneessa ja sen takia aina itken paljon, mutta kukaan ei tiedä sitä. Musta tuntuu että olen masentunut, mutta en tiedä että yliajattelenko senkin, meinaan, onhan monella muulla pahempiakin asioita mistä olla masentunut. Mietin monesti että onko mulla järkee olla olemas (varmaan taas yliajattelua). Oon TOSI varma että mun sisarus on mun vanhempien lemppari.
Oon tehny parhaani ollakseni hyvä ja pidettävä ihminen, mutta musta tuntuu että mulle suututaan monesti ja että mulle sanotaan että oon tosi ilkee. Eräs henkilökin kerran sanoi mulle että ei ihmettele että mulla on niin vähän kavereita ku oon niin ilkeä. Oon niin vitun pettyny itteeni aina ku mulle sanotaan että oon ilkee, vaikka yritän niin paljon olla mahdollisimman kiltti ja ymmärtäväinen
Kukaan ei siis tiedä mitään tästä, ja se on aika huono juttu, mutta en oo halunnu kertoo kellekkään tästä, joten halusin kuitenkin ees kirjottaa tästä tuntemattomana, tuntemattomille.
Kuulostaa siltä, että mietit aika paljon, mitä muut sinusta ajattelevat ja perustat arvosi aika tavalla sen varaan. Se on ihan luonnollista, ihminen on laumaeläin ja nappaa helposti sosiaalisia vihjeitä. Ryhmästä eristäminen on siksi hyvin tehokas kidutusmuoto, sillä se saa ihmisen ennen pitkää uskomaan itse, että hänessä itsessään on jotakin vikaa. Ihmisen oma mieli hoitaa loput.
Kehottaisin kääntämään asian täysin päälaelleen. Tiedätkö yhtään itsekään, kuka olet? Jos olisit ainoa ihminen maailmassa, minkälainen olisit? Jos arvosi ei voisi liittyä sosiaalisiin suhteisiisi, mitä itsestäsi ajattelisit? Mistä pidät? Missä olet hyvä? Mikö tuottaa sinulle iloa? Mitä haluat elämältäsi?
Selkiyttämällä omaa identiteettiäsi itsellesi löydät myös helpommin ympärillesi ihmisiä, jotka jakavat kanssasi samoja arvoja ja piirteitä ja joiden kanssa sinulla on luontevaa olla. Jos et tiedä, kuka olet, vaikeaa on olla oma itsensä muiden kanssa. Sosiaaliset suhteet voivat jäädä pintaliitotasolle. Älä yritä olla hyvä ja pidetty ihminen. Yritä olla vain sinä.
