Onko tää tyhmä syy tohon, ko siis mulla on koira, mut se ei oo vaan koira mulle, ja tiiän toi kuulostaa dramaattiselta, mut kun siis se on ihan niinku pikku veli mulle, ja en usko et pystyn muutaman vuoden päästä, ko se menehtyy, olla oikeesti ilonen. Ja kun puhun tai kerron tästä jollekki niin ne sanoo et ”oot ainakin 19v sillon nii hommaa vaa toinen koira” mutta mä en halua korvata sitä, ja kun kerron niille niin, niin sitten ne alkaa vertaileen mun koiraa johonki v**** tyttöystävään niinku ”no jos mulla ois tyttöystävä ja se jättäis mut nii enkö mä sais hommata toista lopulta”, MUTTAKUN SE ON. ERI. ASIA. Ja en tiiä mitä mun pitäis tehä sen jälkeen ko se menehtyy.
Hei. Kaikki elävät olennot lähtevät täältä ennen pitkään ja se on ikävä fakta. Ihmiselle voi muodostua koiraan yhtä kova tunneside kuin toiseen ihmiseen eikä se ole edes harvinaista. Eli on täysin hyväksyttävää ja normaalia rakastaa koiraa kuin ihmistä.
Sitten kun koirasi menehtyy, niin ei sinun tarvitse tehdä mitään erityistä. Silloin keskityt suremaan asiaa ja miettimään kaikkea sitä kivaa mitä sinulla oli koirasi kanssa. Ennen pitkään surun tuntemukset sitten helpottavat ja pääset jatkamaan elämääsi vaikkakin ilman koiraasi. Silloin voit päättää sitten otatko uuden koiran vai et. Ja ei uusi koira tietenkään ole sama kuin edellinen, mutta ei sen tarvitsekkaan. Siitä voi silti tulla ihan yhtä rakas kuin edellisestäkin ja se voi täyttää koiran mentävän paikan sydämessäsi. Näitä asioita on turha stressata etukäteen. Keskity nyt nauttimaan elämästäsi koirasi kanssa ja anna hänelle hyvä elämä. Sitten kun koirasi menehtyy, niin voit kertoa siitä vaikka täällä nuortennetissä tai vastaavassa, jos tarvitset apua suremiseen tai haluat muuten vain jutella asiasta.
Ja vielä tähän loppuun, niin itselläni on kokemusta useiden rakkaiden lemmikkien menettämisestä sekä perheenjäsenten kuolemista, joten voin kokemukseni perusteella vakuuttaa sinulle, että rakkaan eläimen tai ihmisen kuoleman jälkeen elämäsi jatkuu ja kuolemasta ”pääsee yli”. Tsemppii sinulle!
