Hei, mulla on sellanen ”pakko” että tuntuu et on vaan pakko rukoilla tai Jumala tai joku ”kostaa” Sen mulle. En esim pysty menee nukkuu ilman että oon rukoillut, koska muuten jää päähän pyörimään kaikki ajatukset. En tiiä ees uskonko Jumalaan vai en… Mun perhe ei siis oo silleen mitenkään et ne rukoilis eli mun ei silleen tartteis rukoilla tai mitään. Oon vaan joskus sen ite tyyliin alottanu ja nyt se on mulle jo pakko, mitä en pysty lopettaa. Onko kellään tällaisia? Oon joskus lukenut et ocd:ssä ois tällaisia mut en tiiä…en ehkä usko et mulla ois se.
Jumala ei ole turhaan kostonhimoinen. Hän tietää susta kaiken, joten Hänen edessään ei tarvitse yrittää todistella mitään. Jumala on armollinen ja rakastava. Vaikka et rukoilisi, Hän tietää jokaisen ajatuksesi. Jos Jumala etsisi syntisiä (eli toisin sanoen kaikkia ihmisiä) katkerana ja kostonhimoisena, Hän olisi jo pyyhkäissyt ihmiskunnan aikoja sitten. Ei ole mitään hätää. Hän on rinnallasi ja suojelee sinua piittaamatta siitä, miten elämäsi elät. Rakkautta ja Jumalan siunausta sulle.
Moi!
En osaa itsekään sanoa liittyykö tuo OCD:hen eli pakko-oireisiin. Jos mitään muuta vastaavaa ei ole koskaan ollut niin ei se ehkä sitä ole. Voi olla että rukoilu on joskus ollut osa tuttuja asioita jotka kuuluu nukkumaan menemiseen ja sen poissaolo valvottaa. Samalla se ”entä jos” ajattelu joka jokaista joskus vaivaa on ehkä nostanut päätään?
En ole ainakaan itse törmännyt kehenkään joka olisi kokenut joutuneensa koston kohteeksi koska ei rukoillut. Ainakaan krisitnuskossa se ei ole velvollisuus vaan enemmänkin etuoikeus tulla kuulluksi. Sitä varten esim myös suomalainen kirkko tarjoaa halukkaille ripittäytymistä. Että saa puhua jos haluaa ja tulla kuulluksi mutta ei papit taida ihmisiä rangaistuksilla pelotella.
Hei, olen lueskellut paljon netistä ocd:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä, koska olen huomannut oireita itselläni. Mulla oli yhdessä kohtaa ihan tuo sama homma ja sehän on tosiaan yksi oire. Voi olla, että sulla on myös muita oireita, joista et oo tajunnut niiden olevan oireita, koska oot vaikka tehnyt niin aina. Tai voihan se toki olla ainoakin oire.
Kannattaa mennä juttelee tosta esim. koulukuraattorille, -psykologille tai -terveydenhoitajalle. Niiden pitäis osata auttaa tai ainakin ohjata oikeaan paikkaan.
Hyvä että kirjotit tänne ja suosittelen ton asian jatkotutkimusta!
