Moi
Oon 12-vuotias tyttö. Hm mistäs sitä nyt alottais…
No mun suurin pelko on että mä oisin paha ihminen. Kuulostaa oudolta joo mutta se on.
Ennen se ei ollu niinkään, ja nytkin kun se tuli nii ei se kuitenkaan mua silleen haitannu.
Mut nyt vähän aikaa sitten, musta alko tuntumaan, tai siis, mä haluun olla täydellinen. Tai siis sillä lailla täydellinen, että kaikilla (jotka ei siis oo hirveitä ihmisiä) ois hyvä olla mun kanssa aina ja että en koskaan satuttais niitä ja että tietäisin oikeet sanat. Se on alkanu silleen rajottaa mua. Kun mä niin paljon haluausin, että mä en koskaan sanois mitään väärin, että en koskaan ärsyttäis niitä keitä rakastan. Ja kun mä en myöskään tiedä, miltä niistä niiden päässä tuntuu, joten mä oon alkanu silleen just rajottaa itteäni etten vaan sanois mitään tyhmää. Mutta, silti, ne ei tajua että yritän olla hyvä ihminen vaan ne yhä tiuskii mulle siitä mitä teen ja mitä sanon vaikka mä yritän niin hitosti.
Tää koko juttu on myös outo, eikä oikeestaan sovi mun sisimpään luonteeseen. Mä en koskaan hirveesti mieti, mitä muut ajattelee musta. Paitsi ne joita mä rakastan. Niinku nytkin. Enkä mä siis välitä jos ne ei vaikka pidä mun vaatteista tai hiustyylistä etc mutta nyt mä välitän niin paljon siitä, ettei niillä missään tapauksessa tulis millään lailla paha mieli mun kaa. Mahdotonta, kyllä. Nyt vaan vitutan itteeni kun yritän ja yritän ja silti ne vihaa mua
Moi!
Kuulostaa hirveen rankalta jatkuvasti varoa sanojaan ja tekojaan. Muista, ettei kukaan ole täydellinen, eikä sitä pitäisikään tavoitella. Siinä vaiheessa, kun kaikki ovat omat itsensä ja välittävät toisistaan, ei pitäisi olla väliä jos sanookin jotain väärää.
Jos joudut yrittämällä uudelleen ja uudelleen tyydyttää heitä ja he vain tiuskivat sinulle, eivät he kuulosta hirveän mukavilta ystäviltä…
Kannattaa jutella tästä jollekin aikuiselle! Ehkä he osaisivat auttaa, kun tietävät tilanteen paremmin.
Tsemppiä! <3
Moi!
Kuulostaa hirveen rankalta jatkuvasti varoa sanojaan ja tekojaan. Muista, ettei kukaan ole täydellinen, eikä sitä pitäisikään tavoitella. Siinä vaiheessa, kun kaikki ovat omat itsensä ja välittävät toisistaan, ei pitäisi olla väliä jos sanookin jotain väärää.
Jos joudut yrittämällä uudelleen ja uudelleen tyydyttää heitä ja he vain tiuskivat sinulle, eivät he kuulosta hirveän mukavilta ystäviltä…
Kannattaa jutella tästä jollekin aikuiselle! Ehkä he osaisivat auttaa, kun tietävät tilanteen paremmin.
Tsemppiä! <3
Heippa! :)
Kuulostaa aika perfektionistiselta ajattelutavalta, se on mullekin tuttua niin toivon että voisin jotain sanoa…
Ekaksi voisin varmaan sanoa, että kaikki ihmiset tekee virheitä ja kukaan ei voi olla ”täydellinen ihminen” joka ei koskaan sano, tee tai ajattele mitään väärää. Jos Raamattu on tuttu niin siteeraan nyt sitä, jokainen ihminen on syntinen ja sen takia me tarvittiin Jeesus kuolemaan meidän takia, koska ollaan ilman häntä aika kelvottomia synteinemme.
Ollaan siis kaikki hyvin epätäydellisiä ja jos sun tavoitteesi on pyrkiä rajoittamaan itseäsi ollaksesi kiltti kaikille, niin kannattaa päästää siitä tavoitteesta irti.
Jos rajotat itseäsi ja pyrit muuttamaan toimintatapojasi ihan erilaisiksi pelkästään läheistesi hyvinvoinnin tähden, kadotat ajan mittaan itsesi ja satutat siinä itseäsi kun elät vain miellyttääksesi muita. Kun sitten olisit kuluttanut itsesi täysin loppuun tuolla tavalla satuttaisit myös niitä läheisiäsi tavalla ja toisella.
On ihan OK tehdä virheitä koska niin me kaikki tehdään, omalla tavallamme. Mulle on avuliainta ollut tajuta tällaisissa tilanteissa miksi itsensä pakottaminen muuttumaan ei kannata, miksi se aiheuttaa loppupeleissä vaan harmia ja ongelmia niin itselle kuin läheisille.
Kun ollaan kuitenkin ihmisiä niin on ihan normaalia ja odotettavaa että välillä tulee riitoja, välillä sanotaan vähän väärin eikä aina löydy yhtään mitään älyllistä sanottavaa. Ei keneltäkään voi odottaa sellaista että on joku automaatti joka tekee kaiken oikean juuri oikeaan aikaan.
Lisäksi, vaikka riidat, väärät sanomiset ja tekemiset onkin aika rasittavia ja aiheuttavat pahaa mieltä, niitä on elämässä siksi että niistä voi oppia. Riidat vaikka vanhempien kanssa on kauheita, mutta joskus tajuaa että riidat voi myös lähentää ihmisiä keskenään. Oppia toisesta ja itsestään niiden vastoinkäymistenkin kautta.
Oli kiva kuulla kuitenkin, miten välität toisista ihmisistä ja haluat olla heille hyvää seuraa.
Nykyajan maailmassa voidaan arvostaa liiaksi pelkkää tuottavuutta ja jopa kylmyyttä, sellainen lähimmäisenrakkaus ja huoli toisten hyvinvoinnista mitä paistaa viestistäsi onkin ihan kullanarvoista tavaraa :)
Sun ei kuitenkaan tarvitse olla mikään itse täydellisyys auttaaksesi toisia ja ollaksesi heille hyvä.
Anna siis itsellesi olla sellainen kuin olet mutta muista ottaa opiksesi virheistä sitten kun niitä sattuu. Itse Jumalakin tietää ettei kukaan ihminen voi olla synnitön (=syntiä on juurikin pahat teot ja ajatukset, laiminlyönnit ja ilkeät sanat joita käytämme toisten tai itsemme vahingoittamiseen) mutta silti hän rakastaa meitä ja lupaa olla kanssamme joka ikinen hetki.
On rehellisesti täysin mahdotonta piilotella syntejään ja virheitään ikuisesti, on jopa epäterveellistä yrittää sulkea sisäänsä kaikki epätäydellinen ja esittää ettei sisimmästä tule kuin rohkaisuja ja miellyttäviä asioita.
Mä olen löytänyt (tai löytämässä, elämä on semmoinen löytämisseikkailu itsessään) tasapainoa ja rauhaa kun olen tajunnut virheeni, ottanut niistä opikseni ja pyytänyt niitä anteeksi läheisiltäni, muilta ihmisiltä joita olen satuttanut ja rukouksessa pyytänyt anteeksi Jeesukselta, hänkin armahtaa ja antaa anteeksi vaikka onkin ”vähän” suurempi kuin me.
Mitäs jos alituisen miellyttämisen sijaan juttelisit jollekin ja kertoisit mitä tunnet? Koulun henkilökunta sitten syksyllä, MLLn palvelut, joku läheinen ja luotettava aikuinen…? Lisäksi netissä on paljon muitakin keskustelupalveluja joita toivottavasti löydät ihan googlaamalla :)
Tiedän ettei kukaan ihminen ole täydellinen ja uskon ettei kukaan ole läpeensä paha.
Iässäsi monet kamppailee samanlaisten tuntemusten keskellä ja vaikka se nyt tuntuukin ylitsepääsemättömältä niin uskon, että keskustelun, ajan ja asioiden käsittelyn kanssa opit tuntemaan itseäsi paremmin ja pystyt jättämään liian täydellisyyden tavoittelun sikseen.
Tämmöiset nuoren iän pohdinnat ja murheet on välillä aika kuluttavia, mutta niiden avulla voi kasvaa henkisesti ja oppia uutta itsestään ja toisista.
Yllätyin miten noin nuoreksi osasit kuvailla tuntemuksiasi noin hyvin ja uskon kyllä että kun näytät vaikka tuon kirjeesi jollekin niin saat hyvin tukea murheisiisi!
Ole rohkealla mielellä ja nauti kesästä!
Paljon siunausta sinulle ja muista että toisten lisäksi pitää muistaa olla kiltti ja rakastava myös itselleen! Sitä ei aina muista ja osaa ottaa sillä tavalla huomioon, mutta omalla tavallaan oman itsensä hyvinvointi säteilee myös toisiin, älä siis aliarvioi tai paina alas itseäsi. Vaikutat todella välittävältä ja empaattiselta ihmiseltä enkä epäile hetkeäkään etteikö nuo ongelmat selviäisi!
Kiitos ❤ Ja itse asiassa nyt asiat on jo aika paljon paremmin, juttelin mun kaverin kanssa ja se autto ❤
Minulla on sama juttu.
Yritän olla sanomatta mitään semmosta joka suututtais tai laittais toisen ihmisen tiuskimaan. Ennen ku oon sanonu mitään nii oon yrittäny miettiä että johtaako se tiuskimiseen :/. Ja on vaikea pitää murrosiän mielialan tavallisena ja on myös todella vaikea pitää äänensävykin tavallisena. Yleensä minulla äänesävy on johtanut siihen että toinen rupeaa tiuskimaan mulle :( Onnea tuleville päiville! ;)
Tiedän tunteen! Mä yritän itsekin niin kovasti, mutta kaikki suuttuu mulle silti. Juuri äsken sain ystävän ja hänen äitinsä suuttumaan mulle ja ystävä katkaisi (toivottavasti hetkellisesti) välit muhun. En osaa neuvoa, mutta sen voin sanoa, ettet ole ainut!