Hei
Olen 19-v ”nuori”. Aloitin opiskelut ja tutustuin yhteen poikaan. Meillä oli aluksi pientä ihastumista mutta juttu kääntyi pelkäksi ystävyydeksi. Tapasimme siis syyskuussa.
Olimme kavereita joulukuuhun asti, syksy oli osittain minulle vaikea, koska olin salaa ihastunut tähän poikaan ja hänellä oli juttua muiden tyttöjen kanssa.
Joulukuussa poika kertoi minulle, että tykkää minusta (olimme olleet bileissä ja tunnelmassa olimme lähentyneet) ja ajattelimme joululoman pitää ”miettimistaukoa”. Loman jälkeen, meillä oli hetkiä, suutelimme muutaman kerran ja oli muutama vähän intiimimpi hetki myös. Kuitenkin jouduin kysymään, että mitä me olemme ja hän friendzonasi minut eli jouduin kaveriksi. Sydämeni särkyi. Hän kuitenkin tahtoi, että voimme jatkaa kavereina, koska syy miksi hän ei tahtonut olla kanssani, oli se, että hän ei halunnut että kaveruutemme kärsii. Mutta mielestäni kaveruuskin meni pilalle pakkien jälkeen. Hän oli kuitenkin viikkoa ennemmin sanonut minulle, että hän ei näe mitään estettä, miksi meidän juttumme ei toimisi. Käytännössä olimme jo yhdessä.
Kuitenkin, tammikuun lopussa sain siis nämä ”pakit”. Ja hetki siitä eteenpäin välimme katkesivat viikoksi koska en pystynyt kaveruuteen.
En tosin pystynyt siihen, että hän ei ollut elämässäni ja sovimme riitamme. Nyt kuitenkin minulla on kamala olo. Olen ihan rakastunut poikaan, mutta hän jo puhui jostain uudesta tytöstä. En haluaisi, että välimme menisivät pilalle mutta en pysty katsomaan vierestä, kun hän on toisen kanssa. Ja jatkuvasti vertailen itseäni ja kysyn jatkuvasti itseltäni ”mitä tuossa tytössä on enemmän kuin minussa”. Vaikka poika on sanonut minulle, ettei minussa ole mitään vikaa. Haluan hänen olevan silti onnellinen. Olemme käytännössä parhaita kavereita mutta kaveruus riistää minua. Ystäväni sanoi, että minun tulee vain päästä hänestä yli, mutta en pysty siihen. Rakastan häntä.
Voisiko joku kertoa, mitä teen? Jos ymmärrätte tuskani ja tarinani.
