Sijais vanhemmat ”kiusaa” 🙁

Asun tosiaan sijais perheessä (oon asunu jo 15 vuotta, mut sijoitettiin kun olin 3v.) mutta asiaan, ennen puhuin sijais vanhemmilleni ihan normaalisti, perus koulupäivän kuulumiset, ja kaiken mieltä painavan, kunnes aloin tajuamaan erään asian.

Aina kun kerroin jonkun mieltä painavan asian sain pikkuhiljaa luettua rivien välistä, että kyseinen asia olisi jotenkin minun vikani. jos kerroin, että olin surullinen koska joku haukkui oikeita vanhempiani, sain vastauksen tyyliä ”miksi olet sellaisten ihmisten kanssa jotka kiusaa” (pakko, ne oli ala asteen luokkalaisiani), ”mitä sinä itse teit” (en mitään, istuin ja piirsin)

Nykyään en kerro heille oikein mitään, en halua tuntea syyllisyyttä jostai mitä en ole tehnyt. mutta kerran mainitsin sijais äidilleni että minulla saattaa olla masennus, hän kirjaimellisesti kielsi asian, eikä ole edes eka kerta, kerroin että minulla on ahdistuneisuutta, ”eikä ole”, oli vastaus. ”olisit vain iloinen, sinulla menee ihan hyvin, ja toiseksi on muitakin joilla menee huonommin.”, tälläistä saan aina kuulla jos kerron ongelmista.

Toinen ikävä juttu on se että vaikka kuinka yritän tehdä kaikkeni kaikessa, esimerkiksi siivoan osuuteni siivouspäivänä. ei riitä, olen laiska ja minun täytyy osata kysyä lisä hommia (vaikka kirjaimellisesti siivosin jo puolet kämpästä).
kun en saanut itseäni raahattua opintotoimistoon kolmeen kuukauteen jotta saisin paperit täytettyä ja matkatuet (mulle vaikeeta koska social anxiety, jouduin kolme kertaa lähtee pois koska paniikki iski), olin taas laiska ja lapsellisesti välttelin ”velvollisuutta”.

en tiiä mitä pitäis tehdä