Sinä, joka seisot uudessa alussa, vaikka mennyt vielä painaa. Sinä, joka olet selvinnyt jostain, mistä et ehkä uskonut selviäväsi, kenties murtuneena, mutta yhä tässä. Sinä, joka et ehkä tunne itseäsi enää samaksi, mutta silti uskallat ottaa ensimmäiset askeleet uuteen suuntaan.
Olen ylpeä susta. Ei siksi, että kaikki olisi ehjää, vaan koska uskallat jatkaa, vaikka mikään ei tunnu varmalta. Että rakennat, vaikka et tiedä vielä mitä. Että uskot edes hiukan, että valo voi vielä osua sinuun.
Saat liikkua hitaasti. Saat palata välillä takaisin. Mikään ei vie pois sitä, että sinä olet käynyt läpi jotain suurta ja silti valinnut elämän. Se on rohkeutta, joka ei huuda. Se on voima, jota ei opeteta
