Tykkään joskus juoda, olenko silti alkoholisti?
Moi kaikki!
Olen 18-vuotias perusterve nuori mies ja käyn lukiota. Lisäksi asun omillani ja yleiskuntoni on mielestäni riittävän hyvä. Asia, josta haluaisin tänään puhua on äitini suhtautuminen omaan alkoholinkäyttööni.
Saavutin täysi-ikäisyyden heinäkuun lopulla ja ostin samana päivänä tietysti alkoholia, joka oli silloinkin vain pieni tölkki lonkeroa. Syntymäpäivästäni lähtien olen säilyttänyt kaappini päällä tölkkejä ja pulloja kaikista nauttimistani juomista, muistona ja muuten vaan. Olen tähän päiväänkin asti pitänyt tarkkaa päiväkirjaa alkoholin käytöstäni ja siitä voi laskea, että kulutan viikossa keskimäärin 3-5 annosta. Kertokaa, onko oma alkoholinkulutukseni mielestänne liikaa?
Minua ei kaduta oma alkoholinkäyttöni ja itse olen vahvasti sitä mieltä, että juomiseni on koko ajan pysynyt hallinnassa. Laskelmieni mukaan pahin ”humala”, missä olen koskaan ollut on hieman yli puoli promillea enkä ole sellaista tyyppiä, joka tykkää käydä joka viikonloppu baarissa/bileissä, juoda enemmän kuin mitä oma vatsa kestää ja koko seuraavan alkuviikon olla krapulassa.
Muutama päivä sitten äitini tuli käymään kotonani ja meidän oli tarkoitus suorittaa yhdessä muutama kotityö. Hän huomasi silloin pari tölkkiä lonkeroa keittiön pöydälläni (jotka olin nauttinut kuluneen viikon aikana) ja katsoi sitten kokoelmaani, jossa oli toistakymmentä tölkkiä (kulutukseni yli neljän kuukauden aikana). Sen jälkeen hän alkoi puhua minulle negatiiviseen sävyyn alkoholin käytöstäni ja kuulin muutaman kerran hänen suustaan sanan ”alkoholisti”. Äitini itse ei juo kuin erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa ja juhlapyhinä, kun taas minä tykkään juoda muuten vaan keskellä arkea, tosin silloinkin vain ihan vähän. Eikä ihme, sillä olen vasta vähän aikaa ollut täysi-ikäinen ja varmasti jokainen odottaa kovasti sitä hetkeä, kun pääsee kokeilemaan aikuisten juttuja täysin
laillisesti. Ajauduimme riitaan, koska loukkaannuin siitä kun äitini sanoi minua alkoholistiksi ja aloin väittämään hänelle vastaan. Yritin perustella täysin, miksi äidilläni ei olisi mitään syytä olla huolissaan, mutta hän vain jatkoi jankuttamistaan ja lopulta kieltäytyi auttamasta minua enää yhtään missään. Olin koko sen loppupäivän masentunut äitini käytöksestä.
Ylihuomenna eli tänä päivänä äitini tuli taas käymään ja yritin tällä kertaa ottaa uudelleen puheeksi alkoholinkäyttöni, mutta se oli virhe. Hän alkoi taas kutsumaan minua alkoholistiksi ja nyt puolestaan vetäydyin asuntoni vessaan itkemään. En haluaisi kuulla enää ikinä tuota sanaa hänen suustaan, eihän se ole totta!! Sama asia jos hän haukkuisi minua homoksi, vaikka en ole homoseksuaali. Miten saisin äitini keskustelemaan kanssani avoimesti alkoholin käytöstä, ettei joka kerta minun tarvitsisi alkaa riitelemään ja joutumaan sanaharkkaan äitini kanssa? Miksi minulle, täysi-ikäiselle ihmiselle valitetaan siitä, että tykkään joskus juoda alkoholia? Äitini mielestä minun ei varmaan pitäisi juoda ollenkaan.
En ole koskaan joutunut onnettomuuteen alkoholin takia, alkoholin nauttiminen ei ole vaikuttanut menestykseeni opinnoissa ja kaikkein vähiten taloudelliseen tilanteeseeni ja ihmissuhteisiini. Olisiko minun siis syytä lopettaa alkoholin käyttö kokonaan? Pystyisin omasta mielestäni elämään kyllä täysin ilman alkoholia, mutta koen, että alkoholia on kiva nauttia joskus, sillä siitä saa hetkellisesti hyvän ja mukavan olon, ihan samalla tavalla jos vaikka söisin jäätelön tai suklaapatukan. En ole koskaan polttanut tupakkaa, käyttänyt nuuskaa, juonut energiajuomia enkä myöskään käyttänyt huumeita. Alkoholi on ainoa päihde mitä olen kokeillut ja nauttinut joskus, jos sitä on tehnyt mieli.
Miten te itse suhtaudutte alkoholiin? Olisi kiva kuulla myös teidän mielipiteitä ja omia kokemuksia, esim. kuinka paljon kerralla käytätte itse alkoholia ja kuinka usein? Ja mitä teidän läheisenne siitä ajattelevat? En tietenkään kannusta juomaan jos olette alaikäisiä, mutta jos silti olette joskus juoneet niin kertokaa vaikka miltä se on tuntunut jne. :)
Aktiivista keskustelua odotellessa, pysytään terveinä ja selvin päin :)
K4ke
Hei!
Hieno keskustelun aloitus, kiitos siitä!
On täysin normaalia ja täysin ok, että haluat käyttää alkoholia silloin tällöin ja kuvailujesi mukaan se ei aiheuta sinulle minkäänlaista haittaakaan. Pystyt selviytymään arjesta hyvin, hoitamaan koulun ja ihmissuhteet jne. :) Päihdelinkin mukaan Suomessa korkean riskin taso terveelle, keskikokoiselle miehelle on 23-24 alkoholiannosta viikossa tai noin kolme annosta säännöllisesti päivittäin juotuna. Muutama lonkero viikossa ei siis kaada venettä ja voit nauttia ne jos haluat! :)
On ikävää, että äitisi puhuu sinulle niin ikävään sävyyn alkoholin käytöstä, vaikkei se ole sinulle ongelma. Luulen, että äiti on vain huolissaan sinusta, vaikkei siihen välttämättä ole edes syytä, hoidathan asiasi hienosti! :) Ehkä voisit kuitenkin puhua vielä äitisi kanssa aiheesta jaa yrittää selittää hänelle, ettei sinulla ole mitään hätää. Voisit ehkä kysyä äidiltäsi rakentavassa hengessä, että miksi tilanne vaivaa häntä niin paljon?
Tsemppiä!
Kata
Toi on normaalia. Mun mielestä et oo alkoholisti koska se tarkoittaa että on niiku koukussa tai silleen, mun mielestä toi sun alkoholin käyttö ei vaikuta riippuvuudelta :) Jos et haluu sanoo äidillesi mitään niin ei tarvii mutta jos haluat niin voit sanoo sille vaikka että juot alkoholia niiku vähän eikä se haittaa itseäsi :D 🍾
Vanha kesu, älkää nostelko näitä pliis. Mutta siltä varalta että joku muu täällä kokee olevansa samassa tilanteessa, sanon seuraavan:
Addiktion tunnistaa siitä, että lopettaminen tuntuu mahdottomalta. Ei ehkä tiedä, mitä tekisi ilman sitä ainetta/tekemistä, kokee sen olevan ainoa asia, mikä auttaa jaksamaan, tai saa (fyysisiä tai psyykkisiä) vieroitusoireita yrittäessään lopettaa. Varmin keino kokeilla omaa alkoholismiutta on olla jonkin aikaa (vaikka kuukausi) täysin ilman alkoholia. Mikäli huomaa vain odottavansa, että pääsee tämän määrittelemänsä ajan loppuun, on kyseessä todennäköisesti addiktio. Mikäli taas mieliteko on jonkinasteista ensimmäisinä päivinä, mutta vaimenee ajan kuluessa ja asia jopa ”unohtuu”, on suhde alkoholiin terveissä rajoissa.
Addiktio voi siis olla vaikka alkoholia ei kuluisikaan runsaasti, mikäli asia pyörii mielessä koko ajan ja alkoholi tuntuu hallitsevan elämää. Jos et kuitenkaan tunnista itseäsi tästä kuvauksesta, todennäköisyys on aika pieni. Ihmiset voivat kuluttaa hyvin eri määriä alkoholia ja suhtautua silti siihen terveesti tai vaihtoehtoisesti sairaasti. Oman kulutuksen vertailu vaikka perheenjäseniin tai ystäviin voi auttaa hahmottamaan, mikä on ”normaali” määrä alkoholia, mutta se voi myös hämärtää omaa kokemusta siitä, miten itse kokee oman alkoholinkäyttönsä. Joissakin perheissä ja ystäväpiireissä myös addiktio on valitettavasti normalisoitu.