Nuo datankäsittely näkökulmat ovat kyllä mielenkiintoinen tapa lähestyä asiaa. Olisiko teistä Suomen siis kannattavaa vapauttaa tätä datankäsittelyä entisestään ja siirtyä enemmän kapitalismin suuntaan? Vai koetteko, että nyt ollaan niin täydellisessä välimaastossa kuin mahdollista?
Hei Ketsuppi! Kysyit, pitäisikö Suomen siirtyä entistä kapitalistisempaan suuntaan. Pelkäänpä, että en pysty vastaamaan yksiselitteisesti kyllä enkä ei.
Kannatan kyllä laajaa hyvinvointivaltiota ja progressiivista verotusta. Mielestäni on oikein ja kohtuullista, että enemmän tienaavat maksavat prosentuaalisesti merkittävästi enemmän veroja kuin vähemmän tienaavat. Progression jyrkkyydestä voidaan toki kiistellä loputtomiin, ja tuntuuhan se kieltämättä hassulta, jos kovimmilla tuloilla omaan käteen alkaa jäädä vähemmän kuin menee valtiolle verona.
Sen sijaan kulutukseen ja yritysmaailmaan liittyvät verot tulisi mielestäni pitää mahdollisimman matalana. Yleisen arvonlisäveron nosto puolella prosenttiyksiköllä oli harvinaisen epäonnistunut päätös ja toi lukuisille yrityksille lähinnä ylimääräisiä kuluja, kun järjestelmät eivät taipuneet laskemaan promilleja ja ne oli pakko uusia. Nousu menee suoraan hintoihin kun yritykset kompensoivat pientä ansionmenetystään ja kukaan ei hyödy. Saatu lisätulo valtion kassaan ei ollut tämän sähläyksen arvoinen. Hämmentävää on myös se, että alennettu 14% kanta lasketaan ensi vuoden alusta 13,5%:n. Tällä pilkkuleikillä tuskin merkittävää hyötyä ainakaan tuotteiden hintoihin saadaan, sillä yritykset luonnollisesti pyrkivät hyötymään. Jos arvonlisäveroja haluttaisiin tiputtaa ja sitä kautta laskea tuotteiden hintoja ja lisätä puolestaan ostovoimaa, pitäisi tiputuksen olla tätä suurempi.
Samoin koen, että vaikka julkinen sektori olisikin laaja, tulisi yksityinen sektori ja markkinat pitää siitä mahdollisimman selkeästi erillään ja antaa niiden toimia itsenäisesti. Valtion ei siis tulisi juuri puuttua yritysten toimintaan, ei rajulla sääntelyllä (toki tietyt lait pitää olla), mutta ei myöskään rahallisesti tukemallakaan yksittäisiä yrityksiä tai aloja. Erilaiset valtiojohtoiset hankkeet ja tehtävien ulkoistaminen, joihin kilpailutetaan yrityksiä hoitamaan homma, ovat sitten asia erikseen, sillä niillä on työllistävä vaikutus, ja valtio toimii silloin maksavana asiakkaana kuten kuka tahansa muukin. Suhtaudun epäilevästi myös siihen, että valtio omistaa merkittäviä osuuksia tietyistä yrityksistä, vaikka toki silläkin on oma merkityksensä hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta.
Olen siis ehkä sitä mieltä, että Suomen ei tarvitse purkaa erityisemmin nykyistä järjestelmäänsä, mikäli se vain saataisiin edes järkevään tasapainoon, mutta yksityinen ja julkinen sektori olisi syytä pitää erillään, sillä ne toimivat eri periaatteilla. Niin yritykset kuin kuluttajatkin toki maksavat veroja kaikista tuloistaan ja osana kaikkia menojaan, kuten kuuluu ollakin, mutta muunlainen sääntely ja harmaat alueet tulisi pitää minimissä. En ole välttämättä ihan puhdas oikeistokapitalisti, ja koen muutenkin sijoittuvani poliittisella nelikentällä enemmänkin liberaaliin keskustaan kuin kovin oikealle tai vasemmalle.
Mainitsit Imhinen tuon, että nykyistä järjestelmää ei tarvitsisi purkaa, vaan enemmin jollakin tavoin saada tasapainoon. Mitä tarkalleen tarkoitat tällä tasapainolla? Olettaisin, että viittaat talouden tasapainoon ja että uutta velkaa ei tarvitsisi ottaa jne. Jos tämä on mitä tarkoitat, niin omasta mielestäni se ei vielä riittäisi tämän yhteiskunnan kehittämiseen. Omasta mielestäni hyvinvointivaltio ei vielä ole tarpeeksi pitkällä. Tästä kertovat esimerkiksi huono mielenterveys, toimeentulotuelle jumiin jääneet, lapsiperheköyhyys jne. Mielestäni Suomen politiikka kaipaa rohkeampaa unelmointia
En nyt ole tuosta sinänsä eri mieltä, että rakas hyvinvointivaltiomme ei toimi kuten sen pitäisi. Kyse ei kuitenkaan ole näkemykseni mukaan välttämättä rahoituksen puutteesta, vaan tehottomista toimintamalleista. Tämä koskee erityisesti terveydenhuoltoa. Sekä yksityistä että julkista terveydenhuoltoa niin henkilökohtaisesti käyttäneenä kuin läheisteni kautta todistaneena voin todeta, että yksityisellä puolella asiat tehdään huomattavasti tehokkaammin kuin julkisella. Luulisin tämän johtuvan siitä, että yksityisellä pyritään paitsi hoitamaan ihmisiä, myös tekemään tulosta. Julkisella puolella tavoitteena on viime vuosina ollut lähinnä vähentää potilaiden (asiakkaiden) määrää, minkä seurauksena myös hoito on kärsinyt ja hoitosuhteet muuttuneet katkonaisiksi ja pitkittyneet. Lisäksi julkisen puolen hallinto on niin monimutkainen, että pelkästään sen ylläpito maksaa hiukan liikaa. Koko järjestelmä tarvitsisi perusteellista tarkastelua. Mallia voisi ihan hyvin ottaa yksityisiltä terveysyrityksiltä ja soveltaa julkisen puolen tarpeisiin.
Mielenterveyskriisiä en lukisi hyvinvointivaltion epäonnistumiseksi, vaikka sen seuraukset toki kaatuvat hyvinvointivaltion niskaan terveydenhuollon ja työkyvyttömyyden kustannuksina. Kulttuurimme ja arvomme ovat perseellään ja maailma ympärillä palaa, ei siis mikään ihme että kaikkia ahdistaa enemmän tai vähemmän.
Mitä tarkoitat toimeentulotuille jumiin jääneillä? Kannustinloukkuja vai haasteita päästä esimerkiksi työelämään kiinni? Kannustinloukkuja on pyritty purkamaan, jotta työnteko olisi aina kannattavampaa kuin tuilla eläminen. Työttömyys taas ei ole sinänsä hallituksen käsissä, vaikka kovasti lupailevat voivansa tilannetta parantaa. Syyttäisin siitä lähinnä Venäjää ja sen aiheuttamaa myllerrystä Euroopan ja koko maailman taloudessa. Venäläisten turistien merkitys Suomen taloudelle ehkä havaittiin vasta, kun heidän tulonsa Suomeen estyi.
Velanottoon suhtaudun epäilevästi. Joissakin tilanteissa se on hyvä ratkaisu, kuten koronakriisissä, mutta jokainen ymmärtänee henkilökohtaisen taloudenkin kannalta, että velaksi ei voi elää. Mikäli ei voi omilla tuloilla rahoittaa nykyisiä menojaan, olisi lähtökohtaisesti syytä karsia menoja tai pyrkiä lisäämään tuloja. Esimerkiksi maksuton toinen aste oli varmasti erittäin hyvä uudistus nuorten kouluttautumisen ja mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta, mutta olisiko siihen ollut todella varaa? Kyseinen päätös tehtiin vaikeassa taloustilanteessa, eikä tilanne ole sen jälkeen parantunut. En toivo, että Suomelle käy kuten Ranskalle, jonka velka on tällä hetkellä suurempi kuin sen bruttokansantuote. Siinä tilanteessa alkaa jo valtion sisäinen vakaus heiketä, ja äärioikeisto onkin siellä nostanut päätään jo hyvin korkealle.
Toimeentulotuelle jumiinjäämisellä viittasin erityisesti siihen, että joustoa ei ole niinkuin yhtään. Osa-aikatyöt jne tosi vaikeita. Kaikki yritykset saada lisätienestejä esim pienimuotoisella yrittämisellä leikkaa heti tuesta. Ei edes lahja rahaa voi saada, ilman että lähtee tuesta. Ja sitten siellä on niitä ihmisiä, joiden pitäisi todellisuudessa olla työkyvyttömyys eläkkeellä.
Ja olen samaa mieltä että julkisessa terveydenhuollossa on huonoja toimintamalleja. Mutta onhan se alirahoituskin ongelma. Hoitajat on alimitoitettuja jo valmiiksi, ja nyt vaan vielä leikataan.
Mielenkiinnosta muuten, että mitä tarkoitit, kun sanoit että kulttuurimme ja arvomme ovat perseellään? Tämän voi tulkita hyvin monin tavoin
Tuosta maksuttomasta toisesta asteesta. Voi ajatella, että onko meillä toisaalta varaa niihin syrjäytyviin nuoriin ja menetettyyn talenttiin, jota aiemmin oli (vaikka syrjäytyminen toki on vieläkin olemassa oleva ongelma). Tässä huonossa taloustilanteessa on arvokasta saada kaikki halukkaat koulutuksen ja innovaation pariin. Ja korkeakoulutettu työvoimahan on ollut Suomen valttikortti maailmalla.
Toimeentulotuki on nimensä mukaisesti toimeen tulemista varten, ja sitä maksetaan sen verran, kuin kuukausittainen tulojen ja menojen välinen erotus on. Kela laskee tähän asumisen kulut, mahdolliset lääke- ja hoitokulut ja tietyn määrän muihin pakollisiin menoihin, kuten ruokaan. Sieltä tietysti pitäisi saada siivottua pois muiden tukien piiriin ne, jotka ei sinne kuulu. Tämäkin on jälleen Kelan eli siis järjestelmän itsensä toimimattomuutta. Osa-aikatyöt ja jopa rahalahjat tiputtavat toimeentulotukea, sillä tulojen ja menojen välinen erotus pienenee. Kela näkee palkkatulot ensisijaisina tuloina, ja jos niitä katsotaan olevan tarpeeksi elämiseen, sitä lisätienistiä ei tarvitse vielä Kelastakin. Jos joku haluaa lahjoittaa rahaa, mutta ei haluta, että lahjan saajan toimeentulotuki tippuu, kannattaa lahjoituksen sijaan antaa hetkellistä taloudellista tukea esim. maksamalla toisen laskuja tämän puolesta tai ostamalla jotakin tarpeellista, kuten ruokaa. Sitä saa tehdä.
Tämä on toki vaikeaa, sillä helposti muodostuu kannustinloukku, jos saisi saman verran rahaa tekemättä mitään kuin saa käymällä osa-aikatöissä. Helppoja ratkaisuja ei tähän tilanteeseen ole.
Hoitajapula juontaa juurensa suurilta osin siihen, että hoitajia on eläköitynyt viimeisten vuosien aikana hyvin paljon, eikä uusia ole alalle kouluttautunut. Vaikka olisi rahaa, ei ole saatavilla työvoimaa. Hoitajien palkat ovat niin matalat suhteessa työn vaativuuteen, ettei ala tällä hetkellä houkuttele kovin monia. Jos johonkin pitäisi laittaa terveydenhuollossa lisää rahaa, niin hoitajien palkkoihin. Ne nousivatkin onneksi jo hieman vähän aikaa sitten.
Kulttuurimme ja arvomme ovat persellään. Tarkoitin tällä erityisesti sitä, kuinka yhteiskunta polarisoituu ja mielipiteet siirtyvät kohti ääripäitä. Kompromisseja ei enää osata tai haluta löytää. Puuttellinen empatiakyky. Somekuplat ja rankasti alaikäiset lapset somessa. Oikeastaan koko somen voisi heittää roskakoriin. Äärimmäinen vaatiminen jo pieniltä lapsilta: harrastusten kilpailullistuminen jo alle 10-vuotiaana, itseohjautuvuuden vaatiminen koulussa lapsilta, jotka eivät ikänsä puolesta siihen pysty, halu puskea nuoret mahdollisimman aikaisin työelämään vajailla tiedoilla ja taidoilla. Työ nähdään itseisarvona, eikä välineenä, jolla hankitaan varallisuutta haluamiaan asioita varten. Varallisuutta ylipäätään ihannoidaan liikaa, useimmille riittäisi noin 2000 käteen kuussa kohtalaiseen elintasoon. Puolellakin siitä pärjää jo jotenkin, jos suunnittelee talouttaan.
Jokainen syrjäytynyt nuori toki tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Vielä ei ole kulunut kuitenkaan tarpeeksi aikaa, jotta voitaisiin tutkia, onko oppivelvollisuusiän pidentäminen vaikuttanut nuorten syrjäytymisen määrään. Mielestäni esimerkiksi koulumatkatuki, oppimateriaalilisä ja ateriatuki tuovat samat hyödyt. Näitä oli jo ennen kaikille maksutonta toista astetta. Lukukausimaksujahan ei suomalaisilla opiskelijoilla ole edes Suomen yliopistoissa, joten opiskeluun liittyvät kulut johtuvat koulukirjoista, -matkoista ja -ruoasta. Kaikille ei olisi pakko antaa ilmaista koulutusta, vaan voitaisiin tukea heitä, jotka koulutuksen haluavat, mutta eivät voi sitä itse taloudellisesti rahoittaa. Valtaosa kuitenkin pystyy ja heidän myös tulisi rahoittaa lapsensa/omat opinnot itse.
Ymmärtääkseni olemme siis samaa mieltä siitä, että tämänhetkinen toimeentulotuki – ja ylipäätään Kelan tukijärjestelmät – ovat ongelmallisia. Ovathan ne parempia kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa, mutta silti eroa ihanteelliseen maailmaan on.
Minusta hyvä ratkaisu olisi vasemmistolaisempi järjestelmä, jossa kaikki voisivat työskennellä oman kykynsä mukaan ilman, että se riskeeraisi heidän toimeentuloaan. Järjestelmä, jossa olisi entistä vahvempi turvaverkko ja esimerkiksi jonkinlainen perustulo.
Hoitajiin liittyviin ongelmiin suhtaudun vähän eri tavalla. Palkat ovat matalat ja näin. Mutta kyllä niitä halukkaita työntekijöitäkin löytyy. Esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialue on vähentämässä juuri 300 työntekijää, joista tietenkin suurin osa terveyspalveluista. Tässä Ylen uudehko uutinen aiheesta: https://yle.fi/a/74-20197381
Noista kulttuurijutuista. Sanoit: ”Työ nähdään itseisarvona, eikä välineenä, jolla hankitaan varallisuutta haluamiaan asioita varten.” Itsekin ajattelen, että työn merkitys nyky-yhteiskunnassamme on liian suuri (ainakin tulkitsin, että olemme tästä samaa mieltä). Oma kokemukseni on, että vasemmisto kannattaa juuri vähemmän työkeskeistä elämää, jossa on tilaa myös esimerkiksi kulttuurille ja yhteisölle. Oikestossa ehkä tavallisempaa individualismi ja varallisuuden kerääminen.
Polarisaatio tietysti onkin kiistaton fakta. Kompromissien vaikeutta ymmärrän tavallaan. Itse vasemmistolaisena erityisesti perussuomalaisten kanssa voi olla hankalaa löytää yhteistä säveltä joissakin asioissa, kun lähtökohdat ovat täysin erilaiset. Toisissa aiheissa kuitenkin yhteistä tietysti on, esimerkiksi usko itsenäiseen Suomeen ja lasten parhaan toivominen jne. Saatika isommat erot esimerkiksi Yhdysvalloissa, maga vs jenkkien vasemmisto
Tuosta maksuttomasta lukiosta. Itse näen ongelmia siinä, jos se olisi vain osalle maksuton. Ymmärrän ajatuksen, mutta haittapuolet tuntuvat myös merkittäviltä. Esimerkiksi jos syntyy stigmaa sen ympärille, että osa saa tällaista tukea. Ja sitten nämä perheet jotka joutuvat juuri tulorajoille, että onko tällaisista nuorista kuitenkin osalla painetta olla menemättä kouluun. Ja nykyinen malli tietenkin mahdollisti oppivelvollisuuden nostamisen, mikä on mielestäni hyvä asia.
Kuten jo totesin aiemmin, en ole ihan oikeistolaisimmasta päästä itsekään. En myöskään fanita perussuomalaisia ja koen yhteistyön heidän kanssaan vaikeaksi, sillä olen arvoliberaali.
Näen niin oikeistossa kuin vasemmistossa sekä hyviä että huonoja puolia, ja koen opitimaalisimman ratkaisun olevan jossakin välimaastossa. Pidän joitakin vasemmistopuolueiden ideoita ihan toteuttamiskelpoisina, tai vähintään harkittavina. Esimerkiksi se mainitsemasi perustulo, jonka saisi tuloista riippumatta olisi sinällään ihan hyvä idea. Se voisi korvata ainakin toimentulotuen, työttömyystuen ja jopa asumistuen. Kuitenkin kysyn taas, millä se rahoitettaisiin? Minkä suuruinen se olisi? Ja miksi se pitäisi antaa ihan kaikille, jopa miljoonääreille, joille se luultavasti ei merkitse mitään?
Oikeistossa itseäni risoo eniten juuri se varallisuuskeskeisyys; oma asenteeni on se, että tarvitsen vain sen verran varallisuutta, että tulen toimeen omillani ilman valtion tai läheisten rahallista tukea. En ole ihan vielä tavoitteessani, käyn osa-aikatöissä ja kuukausipalkkani on kolminumeroinen. Tuloni ovat niin matalat, etten maksa niistä varsinaisia veroja, ainoastaan eläke- ja työttömyysmaksuja. Lisäksi nostan kelasta asumistukea. Tulevaisuudessa aion kouluttautua, jotta pääsisin tavoitteeseeni. Suhtaudun tuloveroihin positiivisesti, maksaisin mukisematta jopa 50% veroja, jos tienaisin viisinumeroisia lukemia kuussa. En tarvitse niin paljoa omaan käteen, nykyinen hyvinvointivaltio sen sijaan tarvitsee jokaisen liikenevän euron. Toivon vain, että verot käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti, eikä niitä sulaisi esimerkiksi järjettömiin hallinnollisiin himmeleihin. Hoitajien irtisanomisissa niitä säästöjä haetaan vääristä paikoista, hyvinvointialueiden johtajat suojelevat sillä vain omia etujaan.
Vasemmistopuolueiden kannoista poiketen nostaisin kansanedustajien palkkoja, jotta homma houkuttelisi myös esimerkiksi talouden ammattilaisia ja muitakin asiantuntijoita, joilla omalla alallaan on hyvin korkeat palkat. Eduskuntaan tarvittaisiin kipeästi osaavaa väkeä. Jos tiputus omalta alalta kansanedustajaksi on iso, ymmärrettävästi ei haluta asettua edes ehdolle, vaikka pätevyyttä ja vaikuttamishalua löytyisi. Etenkin ministerien palkkojen tulee olla korkeimpia, mitä Suomesta työntekijäpuolelta löytyy, sillä työkin on Suomen vaativinta.
Olen myös sitä mieltä, että heidän, joilla on taloudellisesti mahdollisuus siihen, tulisi käyttää edes osittain yksityistä terveydenhuoltoa ja hankkia tarvittaessa terveysvakuutuksia turvakseen. Se vapauttaisi tilaa julkisessakin terveydenhuollossa. Esimerkkinä eräs läheiseni halusi ehdottomasti jonottaa kuukausia julkiselle puolelle tarvitsemaansa kiireettömään leikkaukseen, vaikka hänellä olisi ollut varaa mennä vain viikon jonotuksella samaan leikkaukseen yksityisellä. Perusteluna tälle hän esitti sen, että maksaa niin paljon veroja, että kokee olevansa oikeutettu saamaan nämä julkiset palvelut. Tätä ajatusmallia en voi ymmärtää. Jos on liitua millä piirtää, miksi sitä ei hyödynnetä, vaan kinutaan sellaisen tuen perään, jota ei edes tarvitsisi? Luulen, että hyvin korkea veroprosentti aiheuttaa joissakin juuri tällaista katkeruutta ja lieveilmiöitä.
Ymmärrän mitä ajat takaa sillä, että koulutuksen maksuttomuus vain osalle voisi olla stigmatisoivaa, mutta sen ei tarvitsisi näkyä ulos päin mitenkään. Tuki toimisi samalla tavalla kuin esimerkiksi nykyinen opintotuki. Sitä haetaan, se myönnetään, rahat tulevat tilille. Näillä rahoilla maksetaan sitten ne kulut. Monissa muissakin tukimuodoissa on tulorajoja, niillä maksuttoman (=tuetun) koulutuksen piiriin saataisiin ne, jotka sitä tarvitsevat. Toki tässäkin olisi varmasti ongelmansa, kuten mikä on se tuloraja, ja kenen tulot huomioidaan. Kaikki tukea tarvitsevat eivät myöskään ehkä tajuaisi hakea tukea.
Kaikki mielipiteeni tiivistyvät seuraavaan näkemykseen: tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki saavat samat edut, vaan sitä, että kaikki saavat tarvitsemansa edut. Jos pärjäät hyvin omillasikin, mitä muka teet niillä eduilla?