Okei, eli oon aina INHONNUT liikuntaa.
Oon pienenä kyllä harrastanut useita eri lajeja kuten lentopalloa, taekwondoa, ja vapaa-ajalla salibandya ja jalkapalloa, niin älkää tulko sanomaan että ”Et oo vaan löytänyt vielä lajia josta tykkäät.”
Koulun liikkatunneilla en oikein tee mitään, seison vaan reunassa ja harhailen ympäri jalkapallo kenttää, ainoana tehtävänä vältellä palloa hengelläni. Teen mitä tahansa paitsi oikeasti osallistun tunnilla.
Kotonakaan en oikein liiku, joskus käyn kävelyllä, mutta en kovin useasti.
Mun pääsyy tähän on se, että liikunta ahdistaa. Se on tosi epämukava ajatus että joku katsoisi kun mä teen jotain liikuntasuoritusta. Liikunta on monesti liian painostavaa ja intensiivistä. Inhoan tiimipelejä ja kilpailuja yli kaiken, se on ihan hemo ahdistavaa. Kaikki on niin kilpailunhaluisia, agressiviisiä ja kaikki otetaan niin vakavasti. Niissä myös yleensä asetetaan mulle jonkinlaisia odotuksia, joita en ikinä pysty täyttämään. Mun keino estää tätä on olla tekemättä yhtikäs mitään, jolloin tyypit muutaman kerran jälkeen luovuttaa ja lopettaa asettamasta mulle minkäänlaisia odotuksia.
Sitten on myös se, että liikunta vaan ei ole hauskaa. Kuka jaksaa juosta pallon perässä kuin joku koira, tai hyppiä joidenkin esteiden yli? Se kaikki vaan tuntuu niin turhanpäiväiseltä, ja se on niin kyllästyttävää. Se on niin tylsää, ei siitä jaksa kiinnostua. Urheilun katsominen on ihan yhtä tylsistyttäävää.
Tokihan liikanope aina selittää miten liikkuminen on tärkeää, mutta ei se oikein kiinnosta.
Mun liikunnan puutteesta huolimatta, mun keho ei oo ihan kauheessa kunnossa. Oon normaali painoinen ja pituinen, vatsalihasten reunat näkyy jos vatsaa vähän vetää sisään, ja jaksan juosta 1-2 kilometriä halutessani.
Ainoa liikunta josta pidän on kävely. SItäkään ei voi oikein tehdä niin paljon koska mulla on lättäjalka, ja nilkkoihin alkaa sattua tosi helposti ja sit joudun nilkuttaa seuraavat pari päivää jos kävelen liian paljon päivässä.
Kiitti jos luit! <3
Siis ku luin tota sun tekstii niin musta tuntu koko ajan vaan enemmän siltä ku olisin lukenu itse kirjottamaani tekstiä. Voin oikeesti niin samaistua tohon kaikkeen! Ja mä oon koulussaki aina se joka seisoo siellä reunassa muka yrittäen osallistua.
Oon saanu koulussa liikasta aina alemman numeron mitä muista aineista vaikka olisin yrittänytkin vähän. Haluaisin vaan liikan koulussa vapaaehtoseks mutta eihän niin tuu tapahtuun koska…
Muutenki esim juokseminen on ihan hirveetä ku alkaa heti pistelemään mahasta ja no.. kaikkialta…
Kiva tietää etten oo ainoo! :)
Liikunta on paljon muutakin kuin urheilua. Tekstisi keskittyi pääosin pallopeleihin. On erittäin ookoo jos et tykkää yhtään joukkuelajeista tai kilpailemisesta! Kilpaileminen voikin olla monelle lähinnä ahdistavaa. Sen ei silti tarvitse tarkoittaa, että et pitäisi mistään liikunnasta.
Mahtavaa, että käyt välillä kävelyllä! Sekin on liikuntaa, turha vähätellä sitä ollenkaan siksi että se on ”vain” kävelyä. Olisiko se sellainen, mitä voisit kuvitella tekeväsi useammin? Jos jalkojen kanssa on ongelmia, ei lenkkien tarvitse olla kovin pitkiä tai kovatempoisia. Kymmenenkin minuuttia hidasta haahuilua virkistää jo kummasti. Tykkäätkö kävellä yksin, kaverin, lemmikin tai perheenjäsenen kanssa? Ympäristöä kuunnellen vai kuulokkeet korvilla? Luonnossa vai kaupunkiympäristössä? Tai oletko kokeillut sauvakävelyä? Vaihtoehtoja on siinäkin monia.
Tai jos tykkäät ulkoilla mutta kävely aiheuttaa ongelmia, miten olisi pyöräily? Entä rullaluistelu, oletko koskaan kokeillut sitä?
Liikunta on yleensä ihmiselle luonnostaan nautinnollista siksi, että se vapauttaa mielihyvän kokemiseen vaikuttavia hormoneja ja välittäjäaineita kehossamme ja aivoissamme. Vireystilan ja mielialan kohoamisen tosin huomaa yleensä vasta liikuntasuorituksen kestettyä jo jonkin aikaa tai vasta sen jälkeen, joten se motivaatio siihen täytyisi löytää itse tekemisestä. Siksi ei kannatakaan väkisin harrastaa sellaisia liikuntalajeja, joista ei yksinkertaisesti pidä yhtään. Se ei tuota niitä samoja hyötyjä, jos tekeminen itsessään ennemminkin laskee mielialaa.
Oikeesti ihan sama juttu mulla!!! Kiteytit tosi hyvin!
Ymmärrän jos liikunnasta ei tykkää, mutta jos kokee olevansa siinä huono niin ei auta valittaa tai harmitella jos ei jalat esim kestä. Onneks sä voit kehittyä. Eli jos sä tykkäät kävellä niin kävele niin paljon mitä pystyt et ei ala sattuun. Sit sä pikkuhiljaa kehityt. Ja on ok jos ei kaikesta tykkää, mutta muitakin lajeja ja harrastuksia on kuin ne mitä mainitsit ja on minunkin pitänyt monen eri liikuntamuodon läpi mennä että olen löytänyt omani. Ja ei oikeesti pahalla mutta vihaan kun liikuntatunneilla jotkut ei osallistu ja vaan seisoo, sillä se vie muidenkin halukkuuden osallistua, ainakin mun. Mutta toivottavasti pystyisisit liikkuu ees jotenkin koska se on tärkeetä sulle itelle. Ja aina ei voi olla kaikessa hyvä mutta tekemällä oppii. Ja muuten minullekkin tulee välillä jalat kipeäksi jos kävelee tai varsinkin juoksee kovalla maalla eli kannattaa jos mitenkään mahdollista mennä esim poluilla, ellet sitä jo niin valmiiksi tee ja sekin aiheuttaa kipua.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille<3
Liikunta on hyvä kaikille
Mäki vihaan liikuntaa