Tosiaan siis en oo aiemmin ollu kovin yksinäinen, koska nautin yksinolosta.
(Oon autisti & add)
Mun masennus loppu vuos sitten. Sillon se kesti 2 vuotta, loppu ajasta oli ahdistusta. Uutenavuotena masennus ja ahdistus sitten helpotti. Kesällä oli syömishäiriö. Ja nyt vuosi on taas kulunut melkein ja masennus on alkanut tulla takaisin.
Tässä pieni pohjustus mun tilanteeseen.
Yläkoulun jälkeen olin Tuvassa ja amiksessa puolivuotta, kunnes tajusin, etten autistina ja masentuneena ollenkaan jaksa sitä. Palasin Tuvaan. Nyt olen aloittanut lukion eri kaupungissa ja täällä ei ole keskiarvorajaa, koska paikkakunta on pieni.
Aloittaessani, en tuntenut ketään, mutta pian sain vähän ystäviä ja niitä tuli enemmän ja enemmän. Kunnes sitten yhtäkkiä kaksi heistä (ainoat kaverit minun luokalta) alkoivat vältellä minua ja tuntui, että muutkaan ystävät eivät oikeen pitäneet enää minusta, toki olen saattanut lukea väärin, mutta he eivät ainakaan juttele minulle. Minulla on siellä yksi kaveri, joka on lukion tokalla, mutta näemme hyvin harvoin koulussa, vaikka lukiossamme on vain 3 luokkaa. Ja enimmäkseen näemme harkoissa, mutta hän tuntee enemmän ihmisiä täältä, joten hän ei voi koko ajan olla minun kanssani.
Olen alkanut tuntea itseni yksinäiseksi ja sen takia mielialani on huomattavasti laskenut. Perusasiat ei onnistu, hygienia (vaatteiden vaihto, hampaiden pesu), nukkuminen (menen usein myöhään nukkumaan enkä saa unta ja sitten herään aikaisin tosi väsyneenä), syön aikalailla paljon herkkuja ja olen puhelimella ja tietokoneella suurimman osan vapaa-ajastani, enkä saa läksyjä ja koulutehtäviä tehtyä, en osaa opiskella oikein.
Tämä sama rumba alkaa taas, sama mikä amiksessa, nukun huonosti, jätän aamupalan välistä, olen koulussa väsynyt ja ”kunhan selviän pakollisen koulun ja pakolliset harkat niin pääsen nukkumaan” ja uupumus. Tunnen myös nykyään paljon enemmän epämukavuutta eri asioista esim hiukset ärsyttää harteilla, mutta myös kiinni ne ärsyttää, urheiluliivit tuntuu inhottavilta ja housun narut aiheuttaa ongelmia. Mikään ei ole hyvä. Kaikki aiheuttaa ongelmia.
En voi jättää koulua kesken, koska vain sillä saan rahaa asumiseen, koska en vain pysty käymään töissä, koska olen tällä hetkellä työkyvytön ja luultavasti tulevaisuudessakin tulen olemaan, paitsi kirjoittaminen, maalaaminen, piirtäminen ja psykologian tutkiminen voisi olla sellaisia töitä, joissa pärjäisin.
En oikein osaa keksiä mitä tälle pitäisi tehdä.
