Matka(puhelimella) mummilaan
Vedän kengät jalkaan eteisessä. Jättäytyipäs lähteminen taas viimetippaan, juna lähtee ihan pian! Solmin kengännauhoja ja puhelin kilkahtaa. ”Äsh, miks just nyt?” Solmiminen jää puolitiehen ja tsekkaan ilmoituksen puhelimesta. Kas, joku tykkäsi mun eilen lisäämästä kuvasta, montakohan tykkäystä siinä nyt kaiken kaikkiaan onkaan?
Avaan kuvan, jotta näen tykkäyksien kokonaismäärän, vielä eilen illalla niitä oli 15. Johan! Nyt niitä on jo 23! Ja yksi kommenttikin tullu. Jere kehui takkiani, täytynee vastata. Pitäähän sitä nyt kohtelias olla! Äsken tykänneellä Matildalla on uusi profiilikuva. Voi! Siinä on sen uusi koiranpentu, on se kyllä yhtä söpö kun Matildan aiemmin näyttämissä kuvissa. Tämä kuva kyllä on vähän tärähtänyt. Se olisi varmasti parempi vakaana. Koiranpennun kanssa onnistuneen kuvan ottaminen ei varmaankaan ole ihan helppoa! Pitäisköhän kysyä, että millon pääsen sitä kattomaan?
”Pahus! Se juna! Mitä mä jälleen jäin unelmoimaan?” Solmin kengännauhat nopeasti loppuun ja kietaisen huivin kaulaan. Nyt täytyy kiirehtää. Tempaisen rapun oven auki ja olen liukastua oitis kynnyksen yli päästyäni, märkää jäätä on kaikkialla. Töpöttelen eteenpäin kuin ankka konsanaan. Pannuttaminen tästä vielä puuttuisi. Mummi ei olisi mielissään jos myöhästyisin junasta! Eihän se ole edes mun tapaistani.
Nyhdän yhdellä kädellä kuulokkeita takin taskusta kanniskellessani laukkua toisessa. Kengännauha repsottaa avoinna litimärkänä laahaten jäätä. Tuohon ei auta kompastua! Sadatellen kyykistyn sitomaan nauhan kunnolla kiinni, en tainnut kiristää sitä riittävästi kiireessä eteisessä. Nousen ylös ja kaivan luurini taskusta. Hyvä, Spotifyssä oli vielä valmiina lemppari biisikin. Ängen kuulokkeet luurin pohjaan kiinni.
Miltä tämä tarina näyttäisi ja kuulostaisi ilman somea? Olisiko matkan teko tuskaisen odotuksen ja suorittamisen sijaan ehkä iloinen ja omaisiko se jopa monipuolisemman sisällön? Millaisia asioita matkalla miettisi? Kuten vaikka, että mitä mahdollisesti voisi tehdä mummin ja ukin kanssa, olisiko peräti jokin asia, jonka tahtoisit kertoa heille, joka sinun tulisi muistaa perille asti? Ehditkö todella käsittelemään koko hoitoa samalla, kun somen asiat pyörivät mielessä?
Kun on tekemässä jotain, parhaan tuloksen saa pitämällä kaiken keskittymisen siinä nimenomaisessa asiassa, jota on tekemässä. Puhelimen erilaiset sosiaalisen median kanavat ja sovellukset vievät hyvin huomaamattomasti todella suuren lohkon keskittymiskyvystä.
Alussa kertomani tarina oli varmasti monelle ainakin jossain määrin tuttu, sovellettuna vaikka koulumatkaan tai työmatkaan. Hyvin arkisissa asioissa huomaa, että some on vahvasti läsnä jokapäiväisissä toimissamme. Voimme kuitenkin valinnoillamme ja toiminnoillamme rajoittaa sen vaikuttavuutta. Se vain vaatii tietyn tasoista ajatustyötä. Oletko sinä tehnyt tälläistä ajatustyötä koskaan median vaikuttavuuden saralla? Miten se on läsnä juuri sinun arjessasi?
Santtu