Siirry sisältöön
Nuorten tekemät jutut

Kuka kuuntelee nuoria?

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) koordinoima lasten ja nuorten puhelin on maamme ainoa valtakunnallinen, kaikille lapsille ja nuorille tarkoitettu maksuton puhelin. Puhelinpalvelun lisäksi Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on palveluita myös Nuortennetissä. Vuonna 2016 vapaaehtoiset aikuiset päivystäjät vastasivat erilaisiin yhteydenottoihin 26 204 kertaa. Niistä noin kolme ja puoli tuhatta yhteydenottoa tuli nettikirjeiden ja chat-keskusteluiden kautta.

Myös 13–20-vuotiaat nuoret ovat ruvenneet vapaaehtoisiksi verkk@ritoiminnan kautta. Verkk@rit ovat verkkotukioppilaita, jotka toimivat nuoren kasvun tukena ja yhteisöllisyyden luojana verkossa samankaltaisesti kuin tukioppilastoiminta kouluissa. Vastatessaan muiden nuorten kysymyksiin ja huolenaiheisiin Nuortennetin keskustelupalstalla verkk@rit antavat lapsille ja nuorille pääsääntöisesti tunnetukea, joka on kuuntelemista ja rohkaisua, mutta myös arvostustukea, joka pitää sisällään vuorovaikutuksen ja itsearvostuksen tukemisen. Lisäksi nuoret voivat saada verkk@reilta tietoa, neuvoja, ohjeita ja opastusta. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2017.)

Apu ja tuki ei kuitenkaan tavoita aina kaikkia lapsia ja nuoria. MLL:n raporttien mukaan lasten ja nuorten suurimpia ongelmia ovat arjen yksinäisyys, kiusaamisen ongelmat sekä alkavat mielenterveyden ongelmat. Valitettavasti kaikkiin lasten ja nuorten kysymyksiin ei vapaaehtoisten aikuisten taholtakaan ehditä vastaamaan ja nuoret jäävät usein ilman tukea ja apua. Nuorille verkkofoorumit ovat keino päästä purkamaan ajatuksia ja hakemaan vastauksia. Vastaamattomuus voi aiheuttaa kysymyksen kirjoittajalle pettymystä, arvottomuuden tunnetta ja ehkä jopa hylätyksi tulemisen tunteita. Nuorelle avun hakeminen voi olla yleensäkin vaikeaa, ja kynnys voi nousta korkeaksi, jos hän ei saa vastausta verkkopalvelussakaan. On tärkeää että nuori kokee tulleensa kohdatuksi ja kuulluksi. Nuortennetin keskustelupalstalta löytyy myös kysymyksiä ja kirjoituksia, joihin ei ole keretty vastata. Nuoret vapaaehtoisetkaan eivät ehdi joka paikkaan, vaan ensisijaisesti kaikkien nuorten tehtävä on kasvaa aikuisiksi, käydä koulua ja harjoitella oman elämänsä hallintaa. Ne nuoret, jotka kokevat, että heillä voisi olla annettavaa ja resursseja, voisivat olla potentiaalisia uusia verkk@ri-toimijoita.

Verkk@ritoimintaan tarvitaan lisää uusia innokkaita vapaaehtoisia. Yhteiskunnan tulisi tulla tukemaan tämänkaltaista toimintaa, sillä lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen on tulevaisuuteen panostamista. Miten verkk@ritoimintaan saataisiin enemmän nuoria mukaan auttamaan ja vastaamaan? Tarvitaanko lisää koulutusta? Mikä voisi motivoida nuoria enemmän mukaan vapaaehtoistoimintaan?

Nuorten on hyvä tietää, että vapaaehtoistyön tekemisellä voi olla hyötyä myöhemmin koulutuksen tai työn haussa. Oma ajattelumaailma avartuu ja saa kokemuksia, joista on hyötyä myös omassa elämässä. Ehkäpä nuorille voisi tarjota palkkioksi jotakin, joka motivoi toimimaan vapaaehtoisena? Kuinka sitten aikuisia vapaaehtoisia saataisiin enemmän mukaan toimintaan? Voisiko lasten ja nuorten parissa toimivia työntekijöitä saada jollakin tavalla motivoitumaan myös tälle saralle? Vapaaehtoistoimijoita sekä erilaisia toimintamenetelmiä tulee lisätä, jotta yhä useampi lapsi tai nuori pääsisi kontaktiin sellaisen ihmisen kanssa, joka häntä kuuntelee, auttaa ja tukee. Mannerheimin Lastensuojeluliitto tekee jo tämän asian eteen tärkeää työtä.

Lasten ja nuorten ongelmat sekä heidän avun tarpeensa tulee huomioida ennaltaehkäisevästi. On hyvä pyrkiä siihen, että lasten ja nuorten ongelmat eivät pääse liian suuriksi. Tämän takia heidän tuekseen tarvitaan rinnalla kulkijoiksi lisää turvallisia, kuuntelevia aikuisia. Kaikilla lapsilla ja nuorilla pitäisi olla ainakin yksi ystävä sekä turvallisia aikuisia lähellään, joille he voisivat kertoa ilonsa ja surunsa. Mutta kaikilla ei kuitenkaan näin ole. Silloin vapaaehtoisten osuus heidän auttamiseksi saa isomman roolin. Verkk@reilla ja vapaaehtoisilla aikuisilla olisikin silloin hyvä mahdollisuus antaa tukeaan ja edistää lasten ja nuorten hyvinvointia.

Lapsena alkanut yksinäisyys voi johtaa aikuisena sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle jäämiseen ja syrjäytymiseen. Yksikin läheinen ihminen voi riittää lapselle ja nuorelle tuen antajaksi. Lapset ja nuoret ovat yhteiskuntamme tulevaisuus ja voimavara. Heitä täytyy kuulla, kuunnella ja suojella aikuisten taholta.

Anne Bäck, Marjukka Kuusela, Anne Määttänen ja Satu Tuppurainen
Sosionomiopiskelijat
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Pieksämäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Back to top