Paita, peppu ja hanskat, jotka lojuvat lattialla

On kulunut jo kolme viikkoa siitä, että minua syrjittiin kolmatta kertaa. Se ei tunnu kivalta, ja te varmaan ymmärrätte sen.

Kaverini Milla oli luvannut minulle, että tulee hakemaan minua koululle leikkimään, koska oma kännykkäni oli korjauksessa. Hänen pikkuserkkunsa, joka oli yllättäen samalla luokalla, Nella, tuli myös mukaan. Illalla viideltä odottelin ovikellon soittoa viittätoista minuuttia, mutta eteisestä ei kuulunut pientäkään pihahdusta.

Seuraavana päivänä koulussa he sanoivat, että olivat unohtaneet minut. Joo. Näin siinä aina käy. Kaikki ”unohtavat” minut johonkin syrjäiseen nurkkaan koulun pihaan. Tänään olisi hyvä päivä, ja he tulisivat hakemaan minua… ehkä ei sittenkään.

Ovikello oli hiljaa koko illan, kun istuin koneella olohuoneessa. Ei itku, ei potku eikä raivo siihenkään auttanut.

Kun kolme kertaa samaa ”unohtelemista” oli jatkunut, perjantai-iltana ovikello soi, ja ovella oli kaksi muuta hyvää ystävääni.

Tämmönen pieni tarina, joka perustuu IRL elämääni ja keksin osan itse :)