Siirry sisältöön
Nuorten tekemät jutut

Pelkään äitiäni

Mun ekat muistikuvat siitä kun pelkään äitiä on varmaan niiltä ajoilta kun olin viiden vanha. Oltiin juhlissa ja äiti oli juonut. Halusin kotiin koska muut lapset ei ottanut mua leikkeihin ja itkin. Äiti suuttui siitä ihan sikana. Se pakkas mut autoon ja huusin sen ystävälle joka yritti estellä sitä lähtemästä ajamaan kännissä ja lapsi kyydissä, että ”soita mun isälle! Soita mun isälle!”

Koko 20min matkan ajan se huusi ja raivosi kuinka tyhmä ja paska mä olen. Oltiin enää muutaman minuutin päässä kotoa ja se sanoi että ”vittu mä tapan ne sun kissas!” Mulla oli kaks kissanpentua. Muistan kun itkin ja sanoin että lyö vaikka mua mut älä tapa mun kissoja. No ei se tappanut niitä eikä se lyönyt mua mut se koko tilanne satutti mua niin paljon. Tää oli vasta eka kerta… niitä on ollut niin monta. Ja viimeisin oli eilen.

Oon nyt 17. Se ei oo ikinä satuttanu mua fyysisesti mutta nyt se otti jo kiinni. Yritin soittaa isälle et tulee hakemaan mut pois mutta se repi puhelimen mun kädestä. Mä kiljuin ja huusin apua ja toivoin et joku soittais vaikka poliisit että mä pääsisin ulos sieltä. Jos yritin sen ohi eteisessä se riuhtasi mut heti kauemmas. Sain hirveän paniikkikohtauksen ja se vain katseli mua. Näkökentässä sumeni ja menetin tajun hetkeksi. Nousin ylös ja se päästi mut ulos. Otin laukkuni ja juoksin. En oo juossut niin kovaa ikinä. Kun olin tarpeeksi kaukana soitin itselleni kyydin isäni luo.

En aio enää pitää yhteyttä. Nyt mulle riitti. Oon henkisesti niin loppu. Näiden kahden tapahtuman välissä on 12 vuotta ja niin monta samanlaista tilannetta. Millainen äiti voi pahoinpidellä lastaan ?

Joskus toivoin että se vain löis. Kunhan vaan jättäis kaikki kauheet asiat sanomatta. Olis vaan hiljaa ja löis. Ehkä mä en olis näin turta ja mulla olis edes jotkut itsetunnon rippeet jäljellä.

Kommentit

  1. Kiitos kovasti viestistäsi.

    Hyvä, että uskaltauduit kirjoittamaan elämästäsi. Luin tekstiäsi useaan kertaan ja tunsin syvää myötätuntoa sinua ja pikkusiskoasi kohtaan. Olette molemmat kaltoinkohdeltuja lapsia, eivätkä aikuiset lähellänne kykene tällä hetkellä olemaan sellaisia aikuisia, jotka takaavat teille turvallisen ja rauhallisen kasvuympäristön ja kodin.

    Tuo tilanne mistä kerrot, on jatkunut teillä jo lähes kymmenen vuotta. Voi olla, että äitisi ei havahdu huomaamaan käytöksensä vääristymistä ilman, että joku pakottaa hänet näkemään sen seuraukset. Tuollainen ulkopuolinen voisi olla mainitsemasi lastensuojelu, mikäli he saisivat todellisen kuvan perheesi tilanteesta. Jonkun pitäisi olla rohkea ja puhua heille totta, kertoa myös teidän lasten versio. Tuo joku voisit olla sinä. Puhuminen voi olla vaikeaa ja pelottavaa, joten mieti, voisitko kirjoittaa heille samantapaisen kirjeen, kuin mitä tämä meille kirjoittamasi on. Samansisältöinen kirje olisi hyvä lähettää myös esimerkiksi isällesi, jotta hän näkisi tilanteenne vakavuuden. Jokus voisit myös nauhoittaa tai videoida tuollaisen haukkumis- ja väkivaltatilanteen, joten sinulla olisi todiste siitä, että et keksi noita asioita omasta päästäsi.

    Uskon, että sinä haluat oman ja myös pikkusisaresi elämän muuttuvan. Tarttumalla rohkeasti tilanteeseen ja hakemalla apua, tuo muutos on ihan oikeasti mahdollinen. Myös äitisi saattaisi hyötyä muutoksesta, sillä hänen käyttäytymisensä kertoo minulle, ettei hänkään ole onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Hänellä ei nyt vain taida olla voimia hakea apua itselleen ja teille perheenä.

    Väkivalta, niin fyysinen kuin henkinenkin, on rikos. Kun se kohdistuu alaikäiseen puolustukyvyttömään lapseen, on se entistäkin julmempaa ja tekijät on saatava vastuuseen teoistaan ja ainakin lopettamaan tuollainen käytös. Mieti voisitko, isäsi lisäksi, löytää läheltäsi aikuisia tai aikuista, jolle voisit kertoa tilanteesi ja joka voisi tukea sinua ja sisartasi avun saamisessa. Voisko se olla isovanhempi tai kummi tai joku muu sukulainen? Onko koulussa ketään, johon pystyisit luottamaan: terveydenhoitaja, kuraattori, joku opettajista? Onko tuttavapiirissäsi yhtään luottamuksesi ansaitsevaa muuta aikuista: nuoriso-ohjaaja, valmentaja, kaverin äiti tai isä, naapuri tai oikeastaan kuka tahansa sinua kuunteleva aikuinen? Minusta tuntuu, että olet kovin yksin tuossa tilanteessasi ja muutoksen aikaan saaminen vaatii kovasti rohkeutta ja voimaa, joten tukihenkilö tai -henkilöt olisivat kullanarvoisia.

    Ennen muuta haluaisin rohkaista sinua olemaan jatkossa alistumatta tuohon kaltoinkohteluun. Voit sanoa, että väkivalta on rikos ja ellei se lopu, voit ottaa yhteyttä poliisiin ja lastensuojeluun. Olet aivan oikeassa tuossa 12-vuoden ikäraja-asiassa ja sinun kannattaisi puhua asiasta isäsi kanssa. Ajattelen, että olet suurenmoinen isosisko, kun mietit kaiken aikaa myös sisaresi tulevaisuutta. On kuitenkin myös niin, että jos sinä voisit pelastautua elämään isäsi luokse, tilanne perheessäsi muuttuisi siltä osin ja jo tuo muutos voisi saada äitisi ajattelemaan omaa käytöstään ja hakemaan tukea myös omaan elämäänsä.

    Lastensuojeluviranomaisilla on monella paikkakunnalla sellainen maine, että heitä pelätään ja heidän ajatellaan hajottavan perheitä ihan vain koska voivat tehdä niin. He ovat kuitenkin, nimensä mukaisesti, olemassa lapsia varten kun tilanteet aikuisten kanssa muuttuvat mahdottomiksi. Heidän pitää kuitenkin saada totuudenmukaista tietoa toimiensa tueksi. Jos he saavat kuulla vain äitisi version tilanteista, he eivät voi tietää totuutta. Siksi sinun ja myös sisaresi olisi hyvä kyetä kertomaan (tai kirjoittamaan) oma näkemyksenne tilanteista.

    Olet tässä puheenvuorossasi kertonut tilanteestasi ja ymmärrät varmaan, että et ole ainoa, jonka elämässä on väkivaltaa, kaltoinkohtelua ja laiminlyöntiä, vähättelyä ja alistamista. Siksi, vielä kerran, kehotan sinua etsimään tukea ja apua puuttuaksesi tilanteeseesi. Kysymys on sinun ainutlaatuisesta ja arvokkaasta elämästäsi, sinun kehittymisestäsi kohti aikuisuutta ja sinun persoonallisuutesi mahdollisuudesta kehittyä kohti täyttä kukoistustaan. Sinulla on oikeus saada elää turvallista ja rauhallista elämää, varttua tytöstä nuoreksi naiseksi ilman pelkoa ja ahdistusta. Ole siis rohkea ja pidä huolta paitsi pikkusiskosta, myös itsestäsi.

    Toivotan sinulle lisääntyvän valon myötä lisääntyvää itsetuntoa ja varmuutta, että sinulla on oikeus vaatia huomaavaista tai ainakin asiallista kohtelua kaikkein lähimmiltä ihmisiltäsi. Et ole yksin.

    Lasten ja nuorten netin päivystäjä

  2. mulla on ihan samanlaista ja mua on kyllä lyötykin. ennen mun äiti oli kiva mutta kun olin neljä se tapas mun (entisen) isäpuolen joks on ihan sekopää ja on siitä neljä vuotiaasta asti haukkunu huutanu kiroillu mulle ja lyönyt/heittänyy esineitä mua kohti monta kertaa. sit mun äidistä tuli samanlainen. nykyään ne ei oo enää yhdessä mutta äiti on vieläkin sellanen ellei pahempi. myös mun viis vuotias pikkusisko (entisen isäpuolen ja äidin lapsi) on saanu kärsiä tästä koko ikänsä. mun isä ja äiti on eronnu mun ollessa 1, mutta mun äiti ei edes anna mun mennä mun isillä ja sit jos joskus meen sille se raivoo mulle ja isille etten voi vaan mennä sinne. mulla on muutenkin isillä paljon kivempaa, ja yli 12-vuotiashan saa päättää itse kummalla huoltajalla asuu(mä oon just täyttänyt 13 ja siis mun vanhemmilla on yhteishuoltajuus) mutta mun pikkusisko ja lemmikit on täällä äidillä ja me ollaan vasta muutettu ja mulla on täällä uus huone ja kaikkee, äiti ei ikinä antais mun muuttaa isille. näitä äidin raivokohtauksia meidän pitää siskon kanssa kestää monta kertaa päivässä, ja joskus myös sen mun pikkusiskon isän. ja koska tää on mullekin ihan sairaan raskasta niin mietin vaan et miten mun pikkusisko jaksaa ja et sen lapsuus menee ihan pilalle. mietin aina miten voisin auttaa häntä. me ollaan kyllä jo lastesuojelussa mutta se johtuu mun pikkusiskon isästä, ei meidän äidistä. jos kertoisin jotain ja sit ne sossut kysyis äidiltä niin äiti suuttuis mulle niin paljon ja selittäis jotain muuta eikä ne sossut mua ikinä usko eikä myöskään tee mitään vaikka mun isäpuoli on käyny muhun useita kertoja käsiks(jonka äiti tietää muttei tee eikä oo tehnyt asialle mitään) ja äiti on heittäny pois kotoa. sit se haukkuu mua koko ajan oikeesti en muista yhtäkään päivää mun elämässä millon se ei ois. mun siskollekkin se huutaa ja haukkuu mua mun omalle pikkusiskolle. myös mun isäpuoli tekee sitä, ja hän on myös opettanut mun siskolle että mua saa lyödä. tiedän on kaikki turvakodit yms minne voi esim soittaa ja näin, mutta kun mun äiti työskentelee mun kotikaupungin ensi ja turvakodilla niin se sais heti tietää asiasta. en siis voi tehdä asialle mitään, tällästä mun elämä vaan on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Back to top