Tarina avun pyytämisestä

Moi! Mie oon Aatu, asun täällä Sodankylän lähel. Minuu kiusattiin joskus aikaisemmin koulussa. Aattelin kertoa nyt teille siintä, vaikka se onkin tosi arka aihe…

Yks päivä mie en uskaltanu mennä kouluun, koska minuu kiusattii ihan liikaa. Aina kun kävelin kouluun mielessäni pyöri vaan pari asiaa, milloin yks poikajengi oikeest hakkaa miut ja millo menetän viimesen kaverini Matin. Päätin olla siis sen päivän kotona, eli lintsata koulust.

Vanhemmat sitte lähti töihin ja olin siinä leikisti tekemässä lähtöä kouluun, mutta kun vanhemmat oli lähteneet nii aloinkin vaa pelaa pleikkarii. Ymmärsin, että teen väärin, mutta miun mielestä näin oli parasta. Noh, aamu meni aika rattoisasti siinä kotona.

Sitten tapahtuikin se mitä ei ois pitäny! ÄITI TULI KOTIIN KESKEN PÄIVÄN! Äiti ihmetteli miks en ollu koulus, ja lähti minuu yhden aikaa sinne viemään. Se matka tuntui pitkältä ja painostavalta, vaikka ei se ollut kuin pari kilometrii. Myö mentii rehtorin kansliaa äidin kaa, rehtori otti meidät heti vastaan. No sitte uskalsin vihdoinkin kertoa siintä kiusaamisesta. Rehtori oli todella pahoillaan ja äiti selvästikin järkyttynyt.

Aloin käymään melkein joka viikko koulukuraattorilla. Meidän koulukuraattori oli tosi ystävällinen, ja hänelle oli helppo puhua. Kuraattori sai minut aina iloisemmalle tuulelle, ja arvostin häntä todella paljon

No, se kiusaaminen alkoi loppumaan, kun ne kiusaajat joutui teoistansa vastuuseen. Syy miks ne oli kiusannu minuu, oli miun murre. Oon siis kotosin Etelä- Karjalasta. Nyt ne hyväksyy miut sellaisena ku oon!