Uudessa koulussa

Näinhän se alkaa, kun menee ekaa kertaa yläasteelle, vieläpä uuteen kouluun ja paikkakuntaan. Uudet ihmiset, paikka ja elämäntyyli pelottaa jonkun verran.. Tämä on tosi tarina.

”Ohoo… Tääl on aika paljo porukkaa”, mietti tyttö itsekseen, ja katsoi paperia, jossa oli luokan numero, opettajan nimi ja lukkari. ”Ei, ei tästä mitään selvää saa! Tää paikka on kauheen iso, mistä tän luokan muka löytää!?” Edessä näytti olevan paljon lapsia vanhempiensa kanssa, mutta oli siinä vähän vanhempiakin nuoria. Tyttö näki aikuisen, joka neuvoi pikkulasten vanhempia luokkahuoneisiin. Tyttö meni kysymään, missä tämä huone olisi… Mutta sitten joku taputti hänen olkapäätään. Tyttö kääntyi ympäri, ja siinä oli hän, se punahiuksinen tyttö jonka tyttö tapasi tutustumistilaisuudessa. ”Mihin huoneesee me mennään? Ei tääl löydä mitään!” tyttö tokaisi punahiuksiselle. Kysymyksen kuullut aikuinen, joka neuvoi muitakin, kertoi että huone on neljännessä kerroksessa. Tytöt kävelivät yhdessä neljänteen, mutta eivät puhuneet sanaakaan toisilleen. Tytön uusi luokkatoveri vaikutti aika hiljaiselta ihmiseltä, aika ujolta.

Luokassa he puhuivat toisilleen vähän omista harrastuksista ja niin edelleen. Ja kun opettaja saapui, hän pyysi oppilaat esittelemään itsensä kaikki vuorollaan. Tyttöä se jännitti jostain ihme syystä, koska… no tiedäthän. Aivan täysin tuntematon paikka. Sitten luokka sai muutaman kirjan ja papereita, joissa kerrottiin sääntöjä ja koulun tapoja.

Hha, kyllä. Vieläkään tytöt eivät tutustuneet kehenkään, mutta yhden ihmisen tiesi kummatkin koulussa, ja ne olivat toisensa. Tytöt yrittivät päästä yhteen porukkaan mukaan, mutta vaikeaa kuinka sekin oli! Mutta sitkeän yrittämisen kautta tytöt pääsivät lopulta porukkaan mukaan. Kivoja ihmisiä, todella! He kuusi tyttöä oltiin vakituisesti nyt ystäviä. Porukassa oli myös kolme poikaa. Päivät ja viikot vierivät, ja kaikki tutustuivat toisiinsa entistäkin paremmin.

Tyttö vihasi ranskan tunteja. Ja myös matikan, kun ei itse ymmärtänyt yhtään mitään. Fyke tunti, noo… Se oli vähän sinne päin mutta olihan se ihan ookoo.

Njjaa… Oli koulu aika kivaa tytön mielestä. Tunnit olivat kuollettavan tylsiä, mutta tytön ystävät olivat aivan ihania, heidän vuokseen tyttö jaksoi tulla kouluun iloisin mielin. Punatukkaiseen luokkatoveriinsa hän oli tutustunut kaikista läheisimmin, koska hän oli ainoa muu oppilas jolla oli aivan kaikki tunnit ihan täsmälleen samat. Joka päivä he tutustuivat paremmin, ja uskalsivat puhua entistä enemmän ja kertoa itsestään ja mielipiteitään.

Yksi päivä tyttö kuuli toiselta ystävältään, että ”yks kasiluoka poika tykkää sust.” Tyttö tietenkin kysyi, että kuka, mutta ystävä ei kertonut, vaan lähti nopeasti paikalta. Myöhemmin samana päivänä, ainaisella tylsällä englannin tunnilla, tyttö kuuli eräältä pojalta saman jutun. Tyttö kysyi taas, että kuka. Poika sanoi ettei saa kertoa. Tyttö sai arvuutella salaista ihailijaansa parin päivän ajan, ennen kuin eräs puolituttu poika suostui kertomaan: ”It that black hooded boy, that boy!” Hän kertoi huonolla englannillansa.

Tyttö huomasi salaisen ihailijansa ihan ensimmäistä kertaa kunnolla. Alkoi itsekin pitää hänestä, vaikka ei tyttö häntä tuntenut. Viikot taas vierivät, tyttö tykkäsi vieläkin pojasta. Muttei osannut saada sanotuksi sitä hänelle. Tyttö pyysi lopulta punahiuksisen ystävänsä kertomaan. Ja niin poika sitten sai tietää, viimeisen tunnin alkaessa, yksi perjantai. Kun hän sai tietää, antoi pitkän, pitkän katseen tytölle, kun oli ohi kävelemässä. Tyttö käveli alakertaan, ja se puolituttu poika, joka alun perin paljasti ihastuksen tytölle, tuli vastaan. Poika kysyi, ”Oh, you like him?” Tyttö vastasi: ”Yess!”. Poika juoksi yläkertaan mitään vastausta sanomatta. Tyttö ei tiennyt, mikä pojalle tuli.

Samana päivänä tyttö meni meseen, odottamaan ystäviä, jotta tyttö voisi kertoa uutiset. Meseen tuli myös se puolituttu poika. Hän kysyi, että miksi tyttö tykkää siitä pojasta. Tyttö vastasi, että koska hän on niin upea. Poika kertoi, että se tytön ihastus oli haukkunut tyttöä sanomalla rumaksi, rasittavaksi ja ei sen arvoiseksi. Tyttö uskoi poikaa ja tuli surulliseksi, mutta ei enää uskonut sitä, kun puolituttu poika kertoi rakastavansa tyttöä.

Seuraava koulupäivä oli maanantai. Tyttö oli iloinen, ja oli varma että jotain kivaa tapahtuisi sinä päivänä, mutta ei. Poika, josta hän piti, oli vain täysin huomaamatta tyttöä. Ei tyttö enää tiennyt mitä ajatella, oli nyt täysin varma että se puolituttu poika puhui totta. Tytön sydän särkyi, särkyi ja kauaksi aikaa.