Vain te kaksi

Te välitätte toisistanne. Mä näen sen. Sen näkee siitä miten te katsotte toisianne ja miten te kuljette samassa tahdissa. Miten te alatte hymyillä samaan aikaan ja miten teidän silmät tuikkii kun te näette toisenne, vaikka vain lyhyenkin tauon jälkeen. Sen näkee siitä, kun te huomaamattanne kiirehditte toistenne luo ja puhutte toisistanne koko ajan.

Ette te varmaan edes huomaa, että muut näkee sen. Teille on ihan normaalia, että te seisotte vähän lähempänä toisianne kuin muita ja että teidän katseet kohtaa vähän väliä. On ihan normaalia teille, että teidät sormet on lomittain valokuvissa ja että te olette aina vierekkäin.

Mutta muut näkee sen. Mä näen, teidän molempien kaverit ja kaikki vähääkään läheisemmät huomaa sen. Sen huomaa äänenpainonmuutoksista, punastelusta ja haikeista katseista. Syvistä, kaipaavista huokauksista ja siitä onnellisesta hymynkareesta, joka hiipii suupieliin kun te näette toisenne.

Ja se on aika suloista.