Vapaaehtoistyö valloitti

Kun minulle ehdotettiin työharjoittelua Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdistyksessä, en edes miettinyt vaihtoehtoja. Vaikka työvoimatoimiston kautta tapahtuvasta harjoittelusta ei liikoja makseta, olin valmis tulemaan vähemmällä toimeen saadakseni tehdä sitä, mistä todella pidän.

Ensimmäisen harjoittelukuukauteni aikana innostukseni on vain kasvanut. Tämä on ehdottomasti minun hommani monesta syystä. Työssäni on kaipaamaani vastuuta ja vapautta, sillä saan itse vaikuttaa työnkuvaani, eikä kukaan vahdi koko ajan vieressä. Toisaalta tukea ja apua on aina tarjolla. Tunnen tekeväni jotain tärkeää minulle mieluisten asioiden parissa. Työni on sopiva sekoitus luovaa itsenäistä suunnittelua ja sosiaalista toimintaa niin aikuisten kuin lastenkin kanssa.

Keventäjä ja monipuolistaja

Olen ensimmäinen työntekijä tässä yhdistyksessä. Aiemmin kaikki on toiminut vapaaehtoisvoimin. Siitä syystä yhdistyksen toiminta ei ole ollut kovin suurta ja monipuolista: iso osa vapaaehtoisista on työssäkäyviä pienten lasten äitejä, joiden aika on arvatenkin kortilla. Tuntuu hyvältä keventää heidän taakkaansa ja toisaalta monipuolistaa yhdistyksen toimintaa. Samalla pääsen tekemään yhteistyötä ja tutustumaan muihin lasten, nuorten ja heidän perheidensä kanssa työskenteleviin tahoihin.

Työnkuvani yhdistyksessä sisältää ainakin:

  • Perhekahviloiden ohjausta ja ohjelman järjestämistä
  • Uusien yhteistyötahojen etsimistä, yhteydenottoja, tapaamisia
  • Mainosten tekemistä, nettisivujen ja Facebook-ryhmien päivittämistä
  • Uuden toiminnan ideointia sekä siihen liittyen tila-, rahoitus- ja markkinointikysymysten ratkomista
  • Yhteydenpitoa yhdistyksen hallitukseen, omaan piiriin, keskusjärjestöön ja yhteistyötahoihin
  • MLL:n toimintaan, arvoihin, tavoitteisiin ja käytäntöihin perehtymistä
  • Lisäksi toimin yhdistyksen hallituksessa kerho-, nuoriso-, tukioppilas- ja perhekahvilavastaavana

Vaurautta vapaaehtoisuudesta

Ennen työharjoitteluani MLL:n yhdistyksessä tein vajaat kaksi vuotta vapaaehtoistyötä toisessa MLL:n paikallisyhdistyksessä. 250 vapaaehtoistyötunnissa ehdin oppia ja nähdä paljon. Hallitustyöskentely tuli tutuksi yhdistyksen kokouksissa istuessa (eikä se edes ollut yhtään kuivaa niin kuin olin pelännyt). Olipa tarjolla tapahtuma, palaveri tai koulutus: minä olin aina ensimmäisenä menossa ja tekemässä. Sen lisäksi, että opin tällä tavalla paljon tärkeitä ja virallisia aikuisten asioita, tapasin todella sydämellisiä ihmisiä, innostuin aina vain enemmän ja tutustuin myös erilaisiin puoliin itsessäni. Rahallista korvausta en ansainnut, enkä sitä kaivannutkaan, sillä vapaaehtoistyöstä sain itselleni jotain paljon arvokkaampaa.

Unelma-ammattini

Ajattelen, että tämä on juuri sellaista työtä, jollaista haluaisin isonakin tehdä. Siksi haen ammattikorkeakouluun opiskelemaan kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmaan. Haluan sitä niin paljon, etten suostu miettimään varavaihtoehtoa. Tämä suunnitelma on selkiytynyt viimeisen vuoden aikana, ja uskon sen olevan pitkälle MLL:n ansiota. Tuskin olisin muuten kokenut kaikkia niitä asioita, jotka saavat minut nyt uskomaan, että tämän kaltainen työ on minua varten – ja minä sitä varten.

Jutun on tehnyt Anni, MLL:n harjoittelija

Oliko tästä sivusta sinulle hyötyä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.