Siirry sisältöön

Kun mikään ei oikein kiinnosta

Jokainen on joskus väsynyt ja stressaantunut. Se on täysin normaalia ja jopa välttämätöntä. Ihminen tarvitsee lepoa, ravintoa, liikuntaa ja läheisiä ihmissuhteita, mutta myöskin arjen rutiineja, työntekoa ja jotain järkevää tekemistä. Mutta mitäs kun mikään palanen ei ole oikein kohdallaan ja kierre jatkuu viikkoja?

Minulla on kokemus, että kaiken avainasemassa on hyvä ja riittävä uni. Toiset pärjää vähemmillä yöunilla, mutta minä tarvitsen kahdeksan, mielellään enemmän, tuntia unta yössä. Silloin tällöin vajaaksi jääneet unet kyllä menee ja seuraavana iltana sitten väsyttää jo aikaisemmin. Mutta kun unettomuutta on kestänyt jo kauan aikaa, ei mikään muukaan elämässä nappaa. Koulussa ei jaksa opiskella ja olla, ei huvita nähdä kavereita eikä syömisessäkään oikein jaksa enää katsoa että onko lautasella salaattia sekä monipuolisesti terveellistä ja puhdasta ruokaa, vaiko hakisiko vain hesestä hamppariaterian ja ottaisi palan suklaata. Tai kaksi..

Miten sitten saada nukkuminen kuntoon? Pyrin miettimään sitä, mistä huono nukkuminen johtuu? Stressistä? Miten rauhoittaa ilta niin, että nukkumaan mennessä on rauhallinen ja kevyt mieli sekä olo?

Olen ollut kova murehtimaan ja stressaamaan niin kauan kuin muistan. Kaikki tekemättömät asiat pyörii mielessä, otan helposti sydämelleni niin itseni kuin perheeni ja koko maailman murheet. Heti aamulla sängystä noustessa pyörii päässä jo sen puoli miljoonaa juttua mitä tulee tehdä ja mihinkin aikaan ja missäkin järjestyksessä. Miten ihmeessä saada elämä sopivaan balanssiin niin, että siitä osaa myös nauttia? Mitkä asiat on tärkeitä ja tuo iloa just minulle?

Olen oivaltanut, että onnellisuus ei tule siitä että kaikki on aina kivaa, ihanaa ja helppoa. Ehkä se on enemmänkin sitä, millaiset valmiudet on kohdata jokapäiväinen elämä juuri sellaisena kuin se sinulle tarjoillaan? Ei kultakimpale vaan pienen pieniä kultahippuja. Jotain hyvää jokaisessa päivässä. Ja myös luottamista siihen, että elämä kantaa ja minä kyllä selviän ja pärjään. Olen kärsinyt masennuksesta ja uupumuksesta vuosia, mutta ei kai sen tarvitse määritellä kaikkea mun tekemistä ja olemista? Joskus voi pahoin ja on todella väsynyt, mutta sille ja itselleen pitää antaa tilaa ja aikaa. Ei kai se täällä Suomessa olekaan aina niin helppoa olla iloinen, kun on pimeää ja räntää tulee päin näköä vaakatasossa, palelee ja väsyttää. Mut hei, tarviiko aina niin iloinen ollakaan? Joskus ei vain jaksa ja se on okei.

Mulla on tapana listata lähes joka päivä paperille asioita, joista olen kiitollinen ja onnellinen. Ainakin kolme asiaa joka päivä. Päällimmäisenä juuri nyt tulee mieleen se oma perhe, joka on tärkeintä maailmassa. Perhe on aina lähellä ja rakastaa mua ehdoitta. Niinä heikoimpinakin hetkinä. Kaksi asiaa, mistä saan paljon voimaa on luonto sekä musiikki. Arjen keskellä kun menee läheiseen metsään rauhoittumaan, tajuaa sen mikä on kaikkein tärkeintä. Se ei tosiaankaan ole itsekkyyttä pitää huolta itsestään tai heikkoutta, jos haluaa ottaa aikaa vaan itselleen! <3

Ihanaa kun päivät ovat jo pidentyneet ja valoa on enemmän. Sieltä se kevät tulee!

Tsemppiä ihan jokaiselle, joka kamppailee sen oman elämänsä kanssa. Jokaiselle juuri siihen omaan kamppailuun!

<3 Kata

[helpful]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Back to top