Älä pelkää, selviät kyllä!
Tänään se tapahtui. Se mitä oon pelänny ainaki vuoden. Se yritti. Melkein onnistui. Onneks Iituli löysi isän.
Päiväkirja 7.7.18
Elämässä tapahtuu monilla pelottavia asioita. Mun perheeseen osui sellainen. Ne pelottaa. Mutta niistä vahvistuu. Paljon.
Se voi pelottaa. Se voi ahdistaa. Se ei voi kuitenkaan olla jokapäiväinen pelko. Itsemurhaa yrittäneen läheinen ei saa pelätä.
Me mennään tänään kattoon isää osastolle. Mua jännittää millanen se osasto on. Onks se pelottavan näkönen? Onko sielä jotai ihmeen hoitajia joka paikas? Miks mun pitää olla jonku hoitajan kaa juttelemas?
Päiväkirja 15.7.18
Niitä osastoja ei kannata pelätä. Siellä ei oo mitään pelättävää. Ne hoitajat on oikeesti auttamassa niitä ihmisiä jotka sitä apua tarvitsee. Jos sun jompi kumpi vanhempi on osastolla niin juttele niille hoitajille! Ne auttaa sua ja voit puhuu rauhassa kaikesta mikä painaa mieltä.
Miten mä kerron kavereille? Mitä jos ne hylkää mut? Ne kyl tietää ne kaikki muukki meidän perheen jutut mut.. En vaan meinaa uskaltaa kertoo. Mut kai se on sit parempi kaikkien kannalta.
Päiväkirja 20.9.18
Sun on paljo parempi kertoo sun kavereille, kuin pitää se asia niiltä salassa. Sitä ei tarvi pelätä. Yleensä he yrittävät ymmärtää ja tukea sua. Ne on sun ystäviä ja tukee sua kaikissa mahdollisessa!
Mulla autto urheileminen ja musiikin kuuntelu. Annoin huolten vaan kadota, kun treenasin ja kuuntelin sellasta musiikkia mistä sain voimaa. Joillakin voi auttaa esimerkiksi piirtäminen tai laulaminen tai vaikka vaan yksin oleminen.
Älä kuitenkaa sulkeudu omaan kuplaan. Se on ihan ookoo parina ekana päivänä mutta viikkojen tai kuukausien aikana se ei oo enää ookoo.. Puhu! Kuraattorit, terkkarit ja koulupsykologit on sitä varten, että niille puhutaan. Ne osaa antaa oikeeta apua kaikille. Jos he ei ite pysty sua auttamaan, niin saat muuta ammattiapua. Uskalla pyytää ja vaatia apua, kun sulla on vaikeaa! Siinä ei ole mitään hävettävää.
Tääkin asia on mulle henkilökohtaisesti tuttu. Mun isällä on masennus. Traumaperäinen masennus, jonka hän sai jouduttuaan 14-vuotiaana auto-onnettomuuteen jossa hänen äitinsä, isänsä ja siskonsa menehtyi.
Masennuksen voi saada erilaisista aiheuttajista. Yleisimmät on stressiperäisiä tai jonkun tapahtuman aiheuttamia. Masennukseen on saatavissa montaa erilaista apukeinoa. Yleensä alotetaan terapialla tai muulla puheavulla. Jos se ei auta haetaan apua masennuslääkkeistä ja aikalailla viimeisenä keinona otetaan käyttöön sähköhoito. Ehkä vähän pelottavan kuulosta mutta ainakin se tuottaa tuloksia kohtuu nopeasti.
Vaikka joskus voi tuntua siltä, että ei jaksa ei itsemurha saisi olla ikinä se ratkaisu siihen. Tuetaan toisia, rakastetaan toisia. Uskotaan siihen, että huominen on parempi päivä. Uskalletaan unelmoida ja ajatella mukavaa ja hyvää tulevaisuutta!
Läheisen sairastuessa vakavasti älä unohda elää omaa elämääsi. Tee niitä asioita, joita teit ennen tapahtumaa. Se auttaa sinua pitämään mielen virkeämpänä ja puhdistamaan mieltä. Läheisesi pärjää kyllä osastolla!
Kaikki te jotka olette jotakin tälläista kokeneet, olette taistelijoita. Olette ihmisiä jotka eivät ole luovuttaneet. Se, että jaksatte kaiken tämän on suurin osoitus siitä, että välitätte. Rakastakaa lähimmäistänne!
P.S. Uskaltakaa myös asettaa se raja. Se raja jossa tulee vastaan se, että se asia ei ole sun muutettavissa vaan siinä auttaa vain ammattilainen!
P.P.S. OOTTE IHANIA! IHAN JOKAINEN!❤
❤: Nuori tyttönen Etelä-Pohjanmaalta