Mun tarina

Mun isä on sairastanut mun koko elämän masennusta. Siitä asti kuin synnyin aina tähän päivään saakka. Eikä se sairaus ikinä lähde.

Masennus on yleinen mielenterveydellinen sairas. Sen aiheuttaja on usein stressi tai jokin traumaattinen tapahtuma kuten auto-onnettomuus, kuten mun isällä.

Mulla on ollu todella ikävä lapsuus, joten voin kaikille joilla on vaikeaa, sanoa, että kaikesta selviää. Ihan pienenä vietin aika perus elämää. Leikin, kävin kerhossa, kävin urheilukoulussa jne. Mutta sitten tultiin elämää eteenpäin, mun elämän vaikeimpaan aikaan. Mun isällä on alkoholiongelma, vakava masennus, ahdistusta, psykoottisen masennuksen oireita. Äidillä on ollut syöpä ja edelleen se heijastuu elämään tavalla tai toisella. Perheessä on ollut väkivaltaa ja poliiseja on kotiin soitettu monesti.

En tiedä helppoa elämää. En tiedä millaista olisi elää tavallisen 12-vuotiaan elämää. Isä on osastolla lähes ympäri vuoden, äiti töissä myöhään, sisko asuu oman kihlattunsa kanssa kaukana. Päivät vietän veljen kanssa kotona.

Pahimpina päivinä, kuten silloin kun isä yritti itsemurhaa, selvisin perheen ja kavereiden tuella, urheilulla, musiikilla ja ulkoilulla. Toisinaan olen vain ollut. En jaksanut muutakaan.

Koulussa halusin kavereiden tietävän mun kotioloista mutta kertominen jännitti. Mietin, että kuinka huonona ihmisenä ne mua pitää. Onneks suurin osa suhtautu ymmärtäväisesti. Mutta kaikki ei. Jotkut, joille olin kertonut oli levitellyt mun perheen asioita ja käyttänyt vielä vähän värikynää. ”Sen isä oli yrittänyt tappaa sen äidin” oli yks. Isä oli lyönyt mun äitiä kasvoihin ja poliisit oli soitettu.

Mun tie on ollut pitkä ja kivinen ja tulee sitä vielä olemaan mutta ei sitä aina saa jäädä vaa mietiskelemään kaikkea huonoa. Viime kesänä neljä päivää isän itsariyrityksen jälkeen mut valittiin pesäpallon Itä-Länsi arvo-otteluun tenavaleirillä, jossa pääsin pelaamaan 440 ihmisen edessä, Suomen yhtenä parhaana pelaajana. Todistin itselleni ja muille kuinka vahva mä oikeesti oon. Olin tosi yllättynyt ja onnellinen ja kiitollinen siitä, että jaksoin lähteä leirille mun parhaimpien kavereiden kanssa

Mä haluun tällä rohkaista teitä kertomaan teidän oman tarinan. Toisilla se on tämänkaltainen toisilla ihan erilainen. Yritetään päästä yli kaikesta vääristä tiedoista. Lainauksena varmaa monille tuttu “tiedät minut, muttet tarinaani” sopii täydellisesti.

Nää tekstit alla auttaa mua aina!
● Rakkaus tuulissa kasvakoon, kipujen keskellä se kantakoon, nyt jäljellä voimattomuus. Juuri hän seisoo sinun tukena ja ottaa sua kädestä ei kaltaistasi löydy näistä miljoonista tähdistä. ❤
● Ristin muotoinen rakkaus, kannoit kaikki kipumme, Jeesus veresi voimasta kiitämme. Ristin muotoinen rakkaus, kärsit rangaistuksemme, Jeesus armosi vallasta laulamme.
● Rakastetaan aina toisia, ei unohdeta sitä kertoa, yksi lause kun oi pelastaa aina hädän hetkellä ja se lause on: aina olen vierellä!
● Kyllä kaikesta sä vielä selviät!

Me ollaan kaikki arvokkaita ja ansaitaan mahollisuus kertoa oma tarina. Tässä oli mun, seuraavaks on sun vuoro. ❤

❤:Tyttö Etelä-Pohjanmaalta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *