Siellä onnellinen, täällä särkynyt
Mä tiedän, mä ymmärrän. Ystäviesi kanssa olet iloinen, onnellinen, sulla on hauskaa? Rakastat heitä yli kaiken, etkä vaan haluis lähtee heidän luota, koska tiedät millanen oot yksin? Yksin sä tunnet itses hylkiöksi, tyhmäksi, surulliseksi? Ja sä tunnet itsesi niin turhaksi, kun kukaan ei taaskaan tiedä, et oot itkeny itses uneen? Mä ymmärrän. Kaikki samaistuu tähän varmasti joskus, luota muhun sä et oo ainut.
Sä oot aivan upee ja ystävät varmasti rakastaa sua vähintään yhtä paljon kun sä niitä. Joten kokeile joskus, kun sä oot surullinen, tuntee jyllää ja kyyneleet valuu, tarttua puhelimeen ja soittaa sille sun rakkaalle. Mä tiedän että se ei oo helppoo, koska sä oot aina ollut se kenelle soitetaan…Mut sä oot ihan yhtä arvokas ja upee ihminen saamaan sitä apua. Sua ymmärretään vielä…Koska aina täällä planeetalla on joku, joka on kokenut saman…ja voin kertoo et niitä löytyy monta, sun pitää vaan huomata he.
Tää teksti on vähän sellanen et sä joko samaistut, tai et. Ja sellanen et jos tän lukee joku, joka samaistuu tähän täysin, nii tää kyl kolahtaa.
Kiitos jos luit tänne asti🥀 love u
-minävaintäällähiivin
Aiheeseen liittyvät
Osallistu
- Tee meille juttu!
- Kirjoita Nuortennetin keskustelupalstalle
- Mitä tehdä Nuortennetissä?
- Nuortennetin testit