Sinulle, sisarukseton

Joskus voi olla rankkaa olla ainoa lapsi. Joutuu olemaan paljon yksin kotona ja opettelemaan itsenäiseksi jo melko varhain, jos vanhemmat ovat paljon poissa eikä ole muita ihmisiä auttamassa arkiaskareissa. Eikä välttämättä aina oikein ole ketään, jolle juttelisi. Koti voi tuntua melko tyhjältä ja kolkolta paikalta, jos ei ole lemmikkejäkään. Voi tulla olo, ettei välttämättä kukaan oikein ole läsnä tai välitä. Tietysti voi olla ystäviä, joille voi soittaa ja pyytää käymään, mutta ei se ole sama asia, kuin että olisi aina sisko tai veli kotona. Olisi joku, jonka kanssa voisi edes kinastella, jos ei muuta.

Niinpä kirjoitan nyt sinulle, jolla ei ole sisaruksia tai jonka sisarukset eivät asu enää kotona.

Isosiskona koen joskus, että olen osaltani velvollinen kasvattamaan siskoa perheessä, missä vanhemmat ovat kiireisiä ja usein tavoittamattomissa. Pikkusiskollani on joskus paljon kysymyksiä, joita itsekin mietin hänen ikäisenään, mutta joihin vastaukset usein piti etsiä itse. Ei kaikkea uskalla kysyä aina vanhemmilta tai ei niistä halua puhua välttämättä heidän kanssaan. Kaikki on murrosikään tullessa uutta, outoa ja jännittävää. Kaikkea laidasta laitaan, mistä ei oikein tiedä mitään. Uusi yläaste, kaverihuolet, kiusaaminen, seurustelu, seksuaalisuus, päihteet, yksinäisyys…eikä oikein ketään, joka niistä oikeasti tietäisi.

Siispä lyhyitä ohjenuoria elämän eri tilanteisiin:

Jos jokin asia jännittää:

Luota itseesi, ja jos homma menee penkin alle, opit siitä aina jotain. Osaat toimia ensi kerralla samankaltaisessa tilanteessa vähän paremmin. Älä lannistu, vaan yritä uudelleen. Sillä pääset jo aika pitkälle.

Jos ahdistaa:

Hengitä, ja muista ettei mikään maailman paha ole niin iso, etteikö siitä vois selvitä. Maailma voi kaatua päälle ja kaikki mennä pieleen, mutta niin kauan kun hengität, oot elossa, ja tiedät että selviät. Pystyt siihen, mä tiedän sen.

Jos seurustelu mietityttää:

Muista että vanha sanonta siitä, että pitää voida rakastaa itseään ennen kuin pystyy rakastamaan muita, pitää paikkansa. Ajattele näin: tyhjästä lasista ei voi kaataa toiselle. Kun hyväksyt ensin itsesi epätäydellisyyden ja virheet, tiedät että voit rakastaa toistakin. Äläkä hävitä itseäsi siinä ohessa, kun omat tunteet mietityttää. Riität just sellaisena kuin olet.

Jos sua kiusataan:

Kiusaaminen ei ole koskaan sun oma vika. Virheet on inhimillisiä, eikä sun tarvitse olla maailmassa muiden miellyttämistä varten. Kaikki eivät voi pitää susta, eikä tarvitsekaan. Se ei oikeuta ketään kiusaamaan, ettei toisen ulkonäkö tai jokin muu ominaisuus miellytä. Sano se siis ääneen jollekin. Oot tasan niin vahva, kuin annat itsellesi luvan olla. Jos itkeminen, itsesääli, pelkääminen ja ahdistus on jo kokeiltu, kokeile olla rohkea. Se voi kantaa paljon pidemmälle kuin uskotkaan.

Ja ennen kaikkea,

muista että tärkeintä on, että riität itsellesi. Oot täällä sua varten, et muita. Jos muutat itseäsi, tee se sua varten. Värjää hiukset, ota se lävistys tai tatuointi. Naura paljon tyhmille jutuille. Elä vapaasti. Siten on helppo olla onnellinen.

-Isosisko

Aiheeseen liittyvät

Osallistu

Apua ja tukea

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.