Luottamus pitää ansaita

Mitä tehdä, kun nuori ei luota aikuiseen? Nuoren ja aikuisen välinen suhde on merkittävä: aikuiset voivat toimia roolimalleina, ohjaajina, opettajina tai tukihenkilöinä. En tarkoita näillä vain vanhempia, sillä heidän lisäksi nuoren kasvuun vaikuttavat monet muutkin.

Moni on taatusti kohdannut koulussa ikäviä opettajia. Joskus suuri joukko oppilaita voi olla yhtä mieltä siitä, että tietty opettaja on epäreilu, tylsä tai suorastaan pelottava. Joka lukuvuosi löytyi sellainen, jonka läsnäolo oppitunnilla tuotti kireän ilmapiirin. Eräs englannin kielen opettaja onnistui säikäyttämään koko luokan pelkällä olemuksellaan.

Kun aikuiseen on vaikea luottaa, hänen kanssaan ei myöskään halua olla tekemisissä. Esimerkiksi olin yhdessä työharjoittelussa, jossa työskentelyni kärsi siitä, etten viihtynyt ohjaajan seurassa. Koin hänet painostavaksi. Olisinko voinut itse vaikuttaa tilanteeseen? Olisin, mutta en uskaltanut tuoda toiveitani esille. En tästä huolimatta syytä ongelmasta kokonaan itseäni.

Minusta nuorten kanssa työskentelevät aikuiset tulisi valita harkiten. Tarvitaan enemmän aikuisia, jotka osaavat samaistua nuorisoon ja jotka eivät ota auktoriteettiasemaansa liian vakavasti. Sellaisia, joihin on helppo luottaa. Kaikki eivät ole luonteeltaan sopivia tähän, vaikka olisivatkin jonkin alan asiantuntijoita.