Hyvä olo vai ei

Välillä miettii mitä tekee, kuuntelee itseään ja huomaa ei keksikkään mitään. Yhtäkkiä hengitys tihenee ja sydämen syke kuuluu. Tajuaa olen hermona, en keksikkään mitään, en mitään. Yleensä muistaa asiat, muttei joskus voi miettiä muuta kuin omaa huonoa oloa.

Kaiken sen jälkeen pääse ylös tuolilta ja katsoo ympärilleen ja miettii ”kaikki tuo on tulossa uudelleen, mutta nyt haluan ulos”. Ulkona raitis ilma kulkeutuu suun kautta kehoon ja voi tuntea hyvän olon.

Lopulta luonnossa uppoutuu unelmiin ja nukahtaa sammaleelle. Ilta hämärtyy, kunnes vieläkin makaa sammaleella miettien suurimpia unelmiaan.

Kun pian pääsee sisälle ja on menossa nukkumaan, rupeaa jännittämään ja hengitys jälleen tihenee, on vaikea nukahtaa, kunnes tuntee kylmän viiman poskilla. Vieressä seisoo oma rakkaus ja hengitys tasaantuu.

Yö etenee, on saanut olla rakkaan kanssa kahdestaan, yhdessä, rupeaa väsyttää. Molemmat kietoutuu peiton alle pieneen sänkyyn ja pitelee käsiään yhdessä. Ovat lähekkäin ja nukahtavat.

Monesti tuntuu hyvälle, mutta on niitä outoja ja huonoja hetkiä. Ei tiedä kuinka kauan ne kestää, joten on nautittava joka hetkestä. Ei sitä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kaikki tuli vain päästä kuin kirjain vyöry, jota ei voinut lopettaa. Ehkä liikaa Twilightiä oon kattonu, mutta tulee hyvä olo, kun saa kirjoittaa ja uppoutua toiseen tilaan. Muistahan kaikki ei ole vain ruusuilla tanssimista ja hyvä niin, elämän ei pitäisikään. Maailma olisi tylsä ilman haasteita ja unelmia, joita voit saavutella ja tavoittaa. Pitää vain tehdä töitä ja yrittää parhaansa.

-Eevi 14vuotta