Runo perhekoti nuorille

Astuin kerran teidän maailmaan,
Sisään ovesta perhekodin.
Muistot menneisyyden sattuu.
Teidänlaisianne tulen aina arvostamaan.
Meidän täytyy eteenpäin jaksaa,
Vaikka tämä kaikki ahdistaa.

Olette minulle kuin siskot ja veljet,
Te tiedätte kyyneleiden määrän.
Selviämme yhdessä huomiseen,
Kun toisen rinnalla,
Murheita vastaan taistelet.
Pidetään toisemme pinnalla.

Kerran särkyneistä tulee vahvoja,
Lujia luonteeltaan,
Kestämme pettymyksiä joka päivä,
Aina seuraavaan aamunkoittoon.
Me emme luovuta,
Vaan uskomme elämän voittoon.

Pidän teitä suurena perheenäni.
Kun näen teidät,
Se lämmittää sydäntäni.

Kiitos että olette olemassa.

Olin aikanaan perhekodissa 5 vuotta.
Tiedän että kaikesta selviää vaikka on vaikeaa. Ja tuntuu ettei kelpaa mihinkään tai kellekään. Todellisuudessa me perhekoti nuoret ollaan kokemusten kautta vahvempia. Ja selviämme.

-Mika

Aiheeseen liittyvät

Osallistu

Apua ja tukea

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.