Meitä on satutettu

Peruskoulun historiankirjat eivät kerro kaikkea. Ne ehkä kertovat, miten Venäjä sorti Suomea, tai miten uudisasukkaat valloittivat intiaanien maat. Mutta Euroopan alkuperäiskansa, jonka sorto jatkuu yhä, ei saa juurikaan huomiota historiantunneilla. Koko peruskoulun aikana olen tavannut kolmeen virkkeeseen saamelaisista. Kolme kappaletta intiaaneista, kolme virkettä saamelaisista. Se ei ole oikein.

Saamelaisnuorten tehtävä ei ole toimia opettajina. Meidän ei pitäisi joutua kertomaan perustietoa saamelaisista aina, kun mainitsemme etnisyytemme. Vika ei ole yksilöissä, vika on järjestelmässä. Vika on siinä samassa järjestelmässä, joka aiheutti orjuuden, holokaustin sekä Amerikan alkuperäiskansojen pakottamisen reservaatteihin. Olette varmaan kuulleet jokaisesta, jos peruskoulu on käyty. Kyseisen järjestelmän nimi on rasismi.

Yleensä rasismista vaietaan. Saamelaisten tapauksessa näin on. Meidän on huudettava, jotta olemassaolomme muistettaisiin. Ja meidän on keräännyttävä sankoin joukoin Eduskuntatalon eteen, jotta meihin kohdistuva syrjintä sekä rasismi edes huomattaisiin. Samaa on jatkunut vuosikymmeniä, satoja, eikä näistä vuosista viitsitä edes koulussa mainita. Minä mainitsen. Minä kerron kallonmittauksesta, hautojen ryöstämisestä, joikaamisen kieltämisestä, rumpujen varastamisesta, lasten kuljettamisesta kauas kotoa kouluihin, joissa saamen kielten puhuminen oli kiellettyä sekä kaikesta siitä kokemastamme sorrosta. Ja vastaukset joita saan ovat aina: ”Ei me”, ”ei kai nyt suomalaiset”, ”sä taidat nyt vähän liioitella” ja pahimmassa tapauksessa ”nunnukalailaa nunnukalailaa”. Se sattuu. Se oikeasti sattuu. Ja kaikki se oltaisiin voitu välttää opetuksella. Koulutuksella. Tiedolla.

Eli nyt kun tiedätte tästä, voitte auttaa. Etsikää tietoa, levittäkää tietoa. Ja auttakaa kitkemään rasismi. Vaikka saamelaistiedon saaminen oppikirjoihin vie vielä aikaa, se ei estä meitä tiedottamasta. Kevennä saamelaisen taakkaa. Ole toivo.

-Suonjar