Kiusattu

Kiusaaminen on asia jota en haluaisi kenenkään kokevan.

Koko ala- ja yläkouluajan jouduin sitä kestämään. Milloin oli väärä nimi, milloin väärät vaatteet ja milloin olin muuten vain typerän näköinen. Ei auta puhuminen, kuin hetkeksi. Joka päivä jouduin mennä kouluun kuuntelemaan kuinka olin taas valinnut rumat vaatteet, kuinka en osannutkaan tehdä mitään oikein.

Aina kun aikuisen silmä vältti, kuuluu sipinää ja naureskelua, jokainen päivä oli oma taistelunsa mielenterveyden kanssa, minua käskettiin monesti tappaa itseni ja mietinkin sitä aluksi, mutta ajattelin vain, etten voi jättää vanhempiani ja sisaruksiani miettimään mitä he tekivät väärin. Ei auttanut opettajille sanoa mitään enää, minua ei uskottu. Kiusaajat olivat niin hyviä oppilaita eivätkä ikinä voisi kiusata.

Minuun he ovat jättäneet ikuiset arvet. Ennen olin rohkea, oma itseni ja tykkäsin millainen olin, se loppui heti kun muutin isäni luota pois ja vaihdoin koulua ja alettiin kiusaamaan. Olin yhdeksän. Yhdeksänvuotias pieni tyttö ja siltikin minua kiusattiin ja syrjittiin mahdollisimman paljon, minulle tuli masennus, olin itsetuhoinen, vanhemmat huolestuivat.

Mutta näin pari vuotta kiusaamisen loppumisen jälkeen ja ammattikouluun päästyäni vihdoin tunnen kuuluvani jonnekin. Pystyn olemaan oma itseni, minulla on monia kavereita. Vaikka kiusaajat aiheuttivatkin minulle elinikäiset traumat, olen päässyt elämässäni eteenpäin. Minua ei enää kiinnosta muiden mielipiteet, olen hyvä juuri näin.

Älä kiusaa ketään, niistä jää pahat jäljet.

Nimimerkki:
entiiä