Kiusaaminen

Hän kuvaa sen olleen aluksi “tavallista sanallista kiusaamista”, jota pojat sanoivat hänelle ja hänen kavereilleen. “Ne oli sellaisia perusjuttuja”, hän sanoo. Miralda muistaa kouluaikansa porukan olleen melko tavallinen, mutta hän koki itsensä silti erilaiseksi. “Nykyään huomaa, että tytöt ja pojat leikkii yhdessä, mutta mun aikaan ne olivat enemmän erikseen”, hän kertoo. Hän kuvailee itseään kouluaikana “yhdeksi oudoimmista lapsista”, mutta korostaa, ettei se hänen mielestään oikeuttanut negatiivista kohtelua. Kiusaaminen jatkui yläasteelle ja vielä ammattikouluun. Hän opiskeli ensimmäistä vuotta logistiikka-alalla.

“Logistiikka-alalla olen ehkä vähän kasvanut eikä silloin enää paljoa kiinnostanut, jos joku sanoi jotain”, hän sanoo. Ne jutut jäivät silti pyörimään hänen mieleensä. Välillä niistä tuli myös surullinen olo. “Ne pyöri mun päässä ja meinasin tulla aina surulliseksi”, Miralda kertoo.

Silti hän yritti muistuttaa itseään siitä, ettei vika ollut hänessä.

Eräänä päivänä koulun jälkeen Miralda oli juuri lähdössä ulos, kun hän kuuli kommentin. Yksi poika sanoi toisen oppilaan vieressä: “Kato, sillä on vielä se hammastikku suussa, varmaan tykkää puun mausta.” Miralda kääntyi katsomaan ja vastasi: “Joo, mitä siitä?”

Poika vastasi: ”joo mäki tykkään ottaa salaatti boxista ne puiset aterimet ja imee niitä” Miralda kertoo, että siinä vaiheessa hän yritti olla reagoimatta enempää. “Tuossa tilanteessa totta kai automaattisesti olen oppinut et se mitä kiusaajat haluavat, on melkein aina vaan huomiota”.

Hän vastasi lopulta pojalle lyhyesti “Aa, no kiva tietää”, ja lähti pois. Pian sama poika heitti hänelle uuden kommentin.

“Ootsä joku [osa tekstistä poistettu] ovenvartija”, poika sanoi ohi mennen kävellessään ovesta ohi. Tällä kertaa Miraldan pinna paloi.

“En edes katsonut häntä, olin vaan puhelimella ja seisoin oven vieressä”, hän kertoo. Tilanteen jälkeen hän päätti kertoa asiasta opinto-ohjaajalle, joka lupasi viedä asian eteenpäin myös opettajalle. Saman keskustelun aikana opinto-ohjaaja ehdotti Miraldalle tuutoriksi lähtemistä. Tuutorit ovat opiskelijoita, jotka auttavat ja tukevat muita opiskelijoita. Ajatus tuntui heti hyvältä.

“Se antoi vähän omaa aikaa ja mahdollisuuden olla välillä pois siitä ilmapiiristä”, hän sanoo.

Lisäksi tuutoritoiminta tuntui turvallisemmalta ympäristöltä. “Ajattelin, että siellä on ehkä ihmisiä, jotka ei sano suoraan negatiivisia juttuja toisista.” Tuutoriksi lähteminen ei ollut hänelle täysin uutta, sillä hän oli ollut mukana myös yläasteella oppilaskunnassa.

Joku päivä Miralda oli harjoittelemassa trukin ajamista, kun hänen opettajansa otti asian puheeksi. Opettaja kysyi, kuka oli kommentoinut hänelle. Kun Miralda kertoi, opettaja tunnisti henkilön heti. “Se oli vaan että ‘ai se…’”, Miralda muistelee. Opettajan reaktio jäi hänelle mieleen. “Se sanoi aika pettyneellä äänellä, että ‘niin mä arvelinkin’”.

Myöhemmin Miralda kertoi opettajalle myös toisesta tilanteesta, joka oli jäänyt mieleen. He olivat taukotilassa lämmittelemässä, kun sama poika alkoi kommentoida toista opiskelijaa.  “Se kysyi, mikä sen lempiruoka on. Kun se vastasi, poika alkoi sanoa jotain siihen liittyvää ulkonäöstä”, Miralda kertoo. Tilanne jäi hänen mieleensä erityisesti siksi, miten loukkaavalta se tuntui sivusta seurattuna. “Se oli kyllä tosi väärin”, hän sanoo. Opettaja reagoi tilanteeseen Miraldan mukaan vakavasti ja kertoi puuttuvansa asiaan. Pian tämän jälkeen Miralda joutui itse hankalaan tilanteeseen. Yksi toinen opiskelija kysyi häneltä, kuka oli kertonut opettajalle kiusaamisesta.

“Olin siinä tilanteessa aika peloissani”, hän kertoo. Miralda päätti olla kertomatta asiasta. “Sanoin vaan, etten tiedä.” Sitten Miralda alkoi miettiä alan vaihtamista. “Siinä kohtaa aloin miettiä, pitäisikö vaihtaa alaa.” Hän otti yhteyttä opinto-ohjaajaan, ja yhdessä he alkoivat selvittää muita vaihtoehtoja, juuri ennen yhteishaun päättymistä.

Lopulta Miralda päätti vaihtaa alaa. Hän kertoo olleensa kiinnostunut musiikista, mutta ei kokenut sitä omaksi polukseen. “Valitsin alan, jossa on pakko olla sosiaalinen ja yhteisöllinen”, hän kertoo. Hän aloitti opinnot nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi, eikä ole katunut päätöstään.

“Se oli oikeesti paras vaihtoehto. Oon löytänyt paljon uusia juttuja ja omaa suuntaa.” Vaikka hän muistaa opettajan sanoneen, ettei kiusatun pitäisi joutua vaihtamaan koulua, hänen kohdallaan ratkaisu tuntui oikealta.

Nykyään Miralda kertoo elämänsä olevan hyvin erilainen kuin ennen. Hän opiskelee oppisopimuksella ja käy töissä iltapäiväkerhossa. Arki on tasaisempaa, ja hän kokee pärjäävänsä omillaan. “Tuntuu, että mun elämä on muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan.” Hän sanoo kasvaneensa kokemustensa kautta.

“Vaikka ne asiat olivat raskaita, oon päässyt niistä eteenpäin ja oon siitä ylpeä.”

Lopuksi hän haluaa sanoa muille samassa tilanteessa oleville yhden asian: “Älkää välittäkö kiusaajista. Kannattaa keskittyä niihin juttuihin, jotka oikeesti motivoi. Se voi viedä aikaa, mutta kyllä asiat voi muuttua parempaan.”