Ahdistaako kouluun paluu?

Ahdistaako kouluun paluu? Niin minuakin

Minua itseäni on aina jännittänyt, ahdistanut tai jopa pelottanut koulun aloitus. Olen kärsinyt paniikkikohtauksista viikkoja etukäteen. Olen itkenyt ja toivonut, ettei minun tarvitsisi mennä takaisin kouluun. Olen joskus jopa rukoillut äitiä, että hän mahdollistaisi kotikoulun minulle.

Mikä tässä on erikoista, on se, ettei minua ole koskaan kiusattu. Minulla on ollut aina turvallinen kaveriporukka, jonka luokse palata loman jälkeen, en välttämättä ole vaihtanut edes koulua, ja silti sinne meneminen on ahdistanut niin paljon. Tämä opetti minulle, ettei kouluun paluun ahdistukselle tarvitse olla mitään ”riittävän hyvää syytä”. Tunteet vain ovat todellisia, vaikka niille ei löytyisi selvää selitystä. Siksi voin vain kuvitella, miltä koulun alku tuntuu ihmisestä, jota on kiusattu.

Minua ovat auttaneet todella paljon ystäväni. He ovat näyttäneet sen, että koulussakin voi olla kivaa, eikä koulunkäynnin tarvitse olla pelkästään opiskelua. Koulu on ollut minulle aina suorittamista, ja tavoitteeni ovat aina olleet kovat. Ehkä se on syy jännityksellekin; osaanko minä? Olenko hyvä ja riittävä? Olen kuitenkin pikkuhiljaa oppinut sen, että olen paras versio itsestäni, silloin kun olen onnellinen, en silloin kun saan lähes täydellisiä arvosanoja.

Alakoulussa aloitin koulukuraattorin tapaamiset. Ne vaihtuivat pian koulupsykologin tapaamisiin, kun huomattiin, ettei ahdistukseni johtunut itse koulusta. Minulle jäi kuitenkin tunne, että ongelma oli minussa. Ikään kuin olisi ollut minun vikani, ettei koulu tuntunut turvalliselta paikalta.

Sain koulupsykologilta tukea ja neuvoja lievittääkseni ahdistustani. Se ei ole ikinä kokonaan hävinnyt, mutta helpottanut kuitenkin. Yksi saamistani vinkeistä on luoda oma mielikuvitusmaailma. Täytä se asioilla, joita rakastat ja jotka sinua rauhoittavat. Voit vaikkapa kuvitella itsesi ja perheesi mökille tai itsesi Välimeren lämpöön. Tärkeimpänä on luoda itsellesi turvapaikka, johon voit palata aina kun sinua ahdistaa. Täällä turvapaikassa saat rauhoitettua itsesi ja kerättyä rohkeuttasi.

Tänä vuonna olen aloittamassa uuden koulun, josta en oikeastaan ketään tunne. Niin kuin kaikkia, niin minuakin jännittää. Nyt, kun joillakin koulu alkaa jo tällä viikolla ja minulla ensi viikolla, ahdistus on palannut. Tiedän, että kaikki tulee menemään hyvin, mutta en voi sille sisäiselle pelon tunteelle mitään.

Jos olet kokenut tai koet nyt samanlaisia tunteita, tiedä, että on muitakin joita koulun aloittaminen jännittää yhtä paljon. Tunteista kannattaa aina puhua jollekin. Olivat ne sitten omat huoltajasi, kaverisi, psykologi, koulukuraattori tai joku muu.

Kukaan tuttuni ei ole kokenut samanlaista ahdistusta kouluun paluusta, jonka vuoksi olen tuntenut itseni aina vähän erilaiseksi. Ennen tämän tekstin kirjoittamista kyselin muilta nuorilta anonyymisti omista kokemuksistaan. Hain tämän kautta itselleni vertaistukea; että saisin muilta tukea ja ymmärrystä. Sain muutaman vastauksen, mutta en yhtään sellaista vastausta, jonka mukaan muita pelottaisi koulun alku. Tämä sai minut tuntemaan itseni vielä erilaiselta ja jotenkin vialliselta.

Mutta tiedän, että se ei ole totta. On muitakin, jotka kokevat koulun aloituksen samalla tavalla, ja on muita jotka etsivät tukea koulujen alkuun, kaikki eivät vain uskalla sanoa sitä ääneen. Ja juuri tämän kokemuksen takia tiesin, miten tärkeää on kirjoittaa tämä juttu ja jakaa se muille luettavaksi.

Haluan jättää sinulle vielä muutaman tsemppiviestin, jotka sain muilta nuorilta. 

“Asiat kääntyy lopulta aina parhain päin.” Emme aina itse sitä tiedä, mutta muitakin ihmisiä on selvinnyt samasta tilanteesta, joten miksi et juuri sinä myös.

“Kesällä on ollut pitkä tauko ja muutkin ovat kasvaneet kesän aikana” Jos olet kokenut kiusaamista, muista, että ihmiset voivat muuttua.

“Hyvin se menee” Ehkä vähän yli käytetty, mutta aina yhtä hyvä.

Tiedä, että et ole ainoa, jota koulun aloittaminen jännittää. Puhu asiasta jollekin. Se auttaa. Ja vielä kerran, hyvin se menee.