Eli siin kaikki alkoi 2023 keväällä kun me saatiin tietää että saadaan koira ja että mennään [osa tekstistä poistettu] ohjelmaan, silloin mua alko ekoja kertoja pyörryttämään. Se oli aika lievää ja kesti vain pienen hetken. Mutta sitten se alkoi tulla useammin ja voimistua/pitkittyä, silloin äiti alko viemään mua lääkäriin.
Kävin MONISSA eri tutkimuksissa mutta mitään ei löytynyt. Ja sitten kun lääkärikäynneistä oli kulunut n. 1-2kk niin pyörrytys loppui. Eli eka pyörrytys ”pätkä” kesti n. 2-3,5 kk eli ei kauan.
Mutta tän vuoden helmikuussa se alkoi taas. Se oli myös sitä aikaa kun meidän jakso ilmestyi. Se oli tällä kertaa erilaista. Se kesti tavallaan koko ajan. Eli siis se on jatkunut tähän asti eli 6kk! Ja siis se on koko ajan läsnä ja se vaikeuttaa mun elämää. Ja usein tuntuu todella epätodelliselta olo. En oo kertonut mun äitille vielä että se on koko ajan ja että on epätodellinen olo koska se vaan joko sanois että ”hengitä ja ota rauhassa” (joka ei auta paljoo) tai sitte se kiikuttais mut jonnekkin kuraattotille.
Oon siis käynyt kuraattorilla joka ei auttanut yhtään.
Mutta siis me ollaan huomenna menossa jokkis kisoihin ja ollaan siellä myös sunnuntaina ja en tiedä miten selviin kun siellä on paljon ihmisiä ja hirvee härdelli (mennää iskä kaa) niin mua pelottaa että pyörryn. Mun mielestä jokkis on siis ihan parasta mutta jännittää et miten selviin. (mua pyörryttää tälläkin hetkellä aika paljon)
Voit kertoa oman tarinasi tai jos on vinkkejä tai muuta niin olis kiva lukea💞
Ja kiitos tooosi paljon jos jaksoit lukea tänne asti❤️❤️❤️(sori sekavat selitykset)
Hei!
Kiitos viestistäsi. (Jouduin poistamaan viestistäsi tuon ohjelman, ettei sinua tunnistettaisi.)
Onpa harmillisen kuuloista tuo pyörryttäminen. Tosi hyvä kuitenkin, että olet ensimmäisen kerran jälkeen kertonut siitä ja asiaa tutkittiin. Mahtoi kuitenkin olla turhauttavaa, kun syytä ei löytynyt. Vaikka toisaaltahan on hyvä, ettei tutkimuksissa löytynyt mitään vakavaa.
Kehottaisin sinua kuitenkin kertomaan pyörrytyksestä vanhemmillesi. Eihän sinun ole pakko mennä kuraattorille, jos se tuntuu sinusta turhalta. Vanhempiesi on kuitenkin hyvä tietää, missä mennään. Ja jos on tiedossa, että et voi hyvin, voitte yhdessä miettiä, miten selviät noista hankalista reissuista tai muista eteen tulevista tilanteista. Pidemmän päälle voi olla raskasta olla kertomatta noinkin isoa asiaa sinua lähellä oleville ihmisille.
Toivottavasti tuo kisareissu meni hyvin! Pidäthän itsestäsi huolta ja kerro aikuisille, miten voit niin, että he pystyvät olemaan tukenasi. Parasta tietenkin olisi, että olosi normalisoituisi tai jos ei, niin toivotaan, että lääkärit löytävät pyörryttämiselle jonkun syyn ja osaavat hoitaa sinut taas kuntoon.
Kaikkea hyvää sinulle!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
