Tänään kuudelta mun yks parhaimmista kavereista lähetti mulle kauheen viestin. ”Mä vielä tapan itteni” me viestiteltiin hetki ja se kerto että se oli yrittänyt itsemurhaa. Mä panikoin ja aloin spämmii sillee kaikkee. Luojan kiitos se vastas ja me sovittiin että nähtävää yhes puistossa. Me oltiin koko ilta yhessä juteltiin siitä sun tästä ja mulle ja sille tuli parempi olo. Mä oon iloinen että hän uskalsi laittaa mulle viestiä, koska mä pelkään että hän olisi vielä yrittänyt uudestaan ja ehkä onnistunut. Meillä molemmilla on mielenterveysongelmia ja sen takia ymmärretään miltä toisesta tuntuu, ehkä paremmin kuin muut. Mäkin oon miettinyt itsemurhaa useasti, mutten ikinä uskaltanut yrittää, sillä pelkään sitä. Kun menimme hänen luokseen takavarikoin myös hänen sakset (hänen luvallaan) sillä hän on satuttanut itseään niillä. Nyt kuitenkin pelkään että hän tekee sen uudestaan.
Hei!
Onpa kurjaa, että sekä sinulla että ystävälläsi on nyt huono olo ja hankala vaihe elämässä. Ihanaa kuitenkin, että teillä on toisenne. Hän selvästi luottaa sinuun, kun laittoi sinulle viestin tuona iltana. Saat tämän vastauksen nyt viiveellä, pahoittelut siitä, mutta toivottavasti siitä on kuitenkin apua.
Vaikka onkin tärkeää, että hyvä ystävä on tukena vaikeina hetkinä, niin on selvää, että te molemmat tarvitsette nyt aikuisten ja ammattilaisten apua. Näin vakavat asiat ovat sellaisia, jolloin teidän ei tarvitse pärjätä keskenänne, vaan olisi hienoa, jos pystyisitte luottamaan aikuisten apuun. Oletteko molemmat avun piirissä?
Jos teillä ei vielä ole keskusteluapua, niin toivoisin, että pystyisitte molemmat hakemaan sitä mahdollisimman pian: jos ei vielä tänään, niin viimeistään huomenna. Jos olette molemmat vielä koulussa tai jossain opinnoissa, niin helpointa se on koulunne terveydenhoitajan kautta. Hänen luonaan voi käydä tai laittaa viestiä, johon laittaa vaikka että ”Voin tosi huonosti ja mietin monesti kuolemaa. Tarvitsisin apua.” Viestin ei tarvitse olla tuon pidempi eikä siinä tarvitse olla sen tarkempia tietoja. Terkkari kyllä tietää, miten siitä edetään. Tärkeintä on ottaa tuo ensimmäinen askel ja laittaa ensimmäinen viesti.
Jos ystäväsi ei uskalla ottaa yhteyttä ammattilaisiin, niin myös sinä voit kertoa heille, että olet hänestä tosi huolissasi. Vaikka ystäväsi suuttuisikin sinulle, niin hänen henkensä on kuitenkin kaikkein tärkein, eikö?
Toki myös vanhempienne on hyvä tietää, miten voitte. Tietävätkö he? Toivoisin, että voisitte tiukan paikan tullen kääntyä myös heidän puoleensa, mutta siinä toki auttaisi, että he lähtökohtaisesti tietäisivät, minkälaisten asioitten kanssa painitte.
Jos asiasta puhuminen jännittää, sitä voi harjoitella vaikka soittamalla meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Numeromme on 116 111 ja soittaa voi aina täysin maksutta ja anonyymisti. Olemme auki arkisin klo 14-24 ja viikonloppuisin klo 17-24. Yön viimeiset kolme tuntia puheluihin vastaa ammattilaiset, muulloin MLL:n valitsemat ja kouluttamat aikuiset vapaaehtoiset. Meille voi soittaa minkälaisissa asioissa vain ja jutella saa niin pitkään kerrallaan kuin haluaa. Jos ääneen puhuminen jännittää aluksi liikaa, meillä on täällä Nuortennetissä myös chat, joka on auki joka ilta klo 17-20.
Palvelumme ei korvaa ammattiapua, mutta meillä voi hyvin harjoitella puhumista tai saada seuraa illalla, jos ahdistaa tai kaipaa muuten vain juttukumppania.
Tärkeintä nyt kuitenkin on hakea apua. Huonon olon ja itsetuhoisten ajatusten kanssa ei kannata eikä tarvitse jäädä yksin. Joku päivä tämä kaikki on takana päin ja olette iloisia siitä, että saitte apua! Tai jos olette jo avun piirissä, niin näistä kaikista tilanteista ja ajatuksista on tosi tärkeää kertoa hoitavalle taholle, jossa voidaan sitten miettiä, onko nykyinen apu riittävää vai pitäisikö sitä jotenkin muuttaa.
Ja aina voi myös soittaa hätäkeskukseen, jos pelkää että on itselleen vaaraksi tai jos pelkää, että jonkun muun ihmisen henki tai terveys on vaarassa. Sitä kauttakin on mahdollisuus päästä avun piiriin eikä vastuu jää ystäville tai läheisille.
Toivon teille molemmille paljon huolenpitoa, hellyyttä ja hyvää mieltä, olette rakkaita!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä