Mut on huostaanotettu, joskus 6v sitten…. Itken joka ilta biologisen äitini puolesta :[ Mä pelkään että hän sairastuu johonkin syöpään kun hän polttaa nii vitun paljon
Tuntuu vaa siltä ettei mull oo ketään joka rakastais tai ois ylpee musta… :( Käyn jotain ihan paskaa psykatria terapiaa😭
Hei,
Kiitos, kun kirjoitit ajatuksistasi. Tosi ikävä kuulla, että sinusta tuntuu, ettei sinulla ole ketään, joka rakastaisi ja olisi ylpeä sekä olet huolissasi biologisen äitisi terveydestä. Näistä ajatuksista ja kokemuksista huolimatta toivon sinun tietävän, että olet tärkeä ja arvokas. <3
Kerroit käyväsi terapiassa. Tuntuisiko sinusta, että pystyisit kertomaan terapeutille, miten koet terapian? Omien ajatusten kertominen rehellisesti on tärkeää, jotta terapeutti pystyisi auttamaan sinua parhaiten. Siitäkin on tärkeää kertoa, joko terapeutille itselleen tai jollekin toiselle aikuiselle, jos terapeutin kanssa ei suju. Eri ammattilaistenkin kanssa voi tulla juttuun eri tavalla.
Vaikeiden ajatusten ja tunteiden kanssa on tärkeää tukeutua johonkin luotettavaan ja turvalliseen aikuiseen. Olisiko esimerkiksi huostaanottopaikassasi tai koulussa jotain sellaista luottoaikuista, kenelle tuntuisi hyvältä jutella? Joskus jo sekin, että saa kerrottua ajatuksensa ääneen jollekin, voi jo keventää mieltä. Silloin myös aikuiset osaisivat olla paremmin tukenasi.
Myös täältä Nuortennetistä on mahdollista saada keskustelutukea. Ilmainen Lasten ja nuorten puhelin sekä Nuorten tukilinja numerossa 116 111 päivystää joka päivä. Myös chattiin voi tulla juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia.
Silloin, kun on mieli maassa ja vaikea olla, on aina tärkeää purkaa ajatuksiaan, aivan kuten olet tehnyt nyt kirjoittamalla tänne. Ethän jää jatkossakaan yksin. <3
Lämpimin halauksin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
