Itsellä ollut taistelua masennuksen ja ahdistuksen kanssa noin 7 vuotta. Ei ole auttanut juuri mikään hoito, on ollut fysioterapeuttia, sairaanhoitoa yms yms. Kiusaamista ollut minua kohtaan ykkös luokalta ysiluokalle, ei ole opettajia kiinnostanut. Ihmisiin hankala luottaa juurikin tuosta syystä. Hyvin yksinäinen ja vähäsanainen normaalisti. Kiinnostustakaan ei ole juuri mihinkään enää. En halua että mua säälitään, mutta tossa muutamia lukumääriä, joihin muiden ei kannata tähdätä: haleja 0, pusuja 0, ihmisiä joihin voi luottaa 1.
Kavereita ei juurikaan ole, todennäköisesti koska itse olen päättänyt, että en lähesty ketään, mutta minua saa lähestyä. Hyvin ”ujo”.. itsetuhoisuutta ollut noin 3 vuotta. Oppii senkin kassa jotenkuten elämään.
[Tämä viesti on siirretty ketjusta ”Mielenterveys ongelmainen etsii tukea” Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle.]
Hei Menetetty,
Kiitos koskettavasta viestistäsi tänne Nuortennettiin. Kerrot sairastaneesi masennusta ja ahdistusta seitsemän vuoden ajan. On hyvä kuulla, että olet saanut apua itsellesi ja vaikka olosi ei ole helpottunut – toivon että saat apua edelleen sillä joskus toipuminen ja parantuminen voi kestää pitkään. Mutta vaikka se kestäisi pitkään ei se tarkoita, ettet joskus voisi voida paremmin.
Olet joutunut vakavan ja pitkään kestäneen kiusaamisen kohteeksi eikä aikuiset ole pystyneet suojelemaan sinua kiusaamiselta. Täysin ymmärrettävää, että pahan olosi lisäksi luottamuksesi aikuisiin ja ihmisiin ylipäänsä on saanut kovan kolauksen. On myös ymmärrettävää, ettei paha olosi helpotu vaikka saatkin apua, jos yksinäisyys ja kiusaaminen silti jatkuvat. Voidaksesi luottaa sinua auttaviin ihmisiin ja ansaitsemaasi apuun, sinun kuuluisi tuntea olevasi turvassa.
Kerrot myös itsetuhoisuudesta elämässäsi ja kuinka olet oppinut elämään sen kanssa. On ymmärrettävää, että kuormittunut mieli pyrkii purkamaan ylitsepääsemätöntä ahdistusta toisaalle, mutta tässä hetkessä sinä ansaitset ennen kaikkea lempeyttä ja myötätuntoa itseäsi kohtaan. Et ole tehnyt mitään väärää etkä ansaitse kiusaamista, pahaa oloasi etkä myöskään kipua jota aiheutat itsellesi. Voisitko yrittää ensi kerralla pahan olon vyöryessä tehdäkin jotain lempeää itseäsi kohtaan, esimerkiksi lemmikin halaaminen, rauhoittava musiikki, luonnossa kävely, liikunta tai toiselle ihmiselle puhuminen voi auttaa.
Jokainen meistä ansaitsee läheisiä ihmisiä ja halauksia. On myös inhimillistä kaivata näitä asioita elämäänsä. Toivottavasti lohduttava ajatus on se, että minä hetkenä hyvänsä ne tärkeät ja rakkaat ihmiset voivat saapua elämääsi, he ovat jo matkalla, vaikka eivät ole ehkä vielä löytäneet luoksesi. Kerrot, että sinulla on yksi luotettava ihminen elämässäsi. Yhdelläkin ihmisellä voi olla suuri vaikutus, ihanaa että hän on elämässäsi.
Me Lasten ja nuorten puhelimessa ja Tukilinjalla (p. 116 111) olemme tukenasi vuoden jokaisena päivänä klo 24 saakka. Meille voit jutella kiireettömästi ja luottamuksella ja usein olo kevenee, kun saa jakaa sen jonkun kanssa. Et ole yksin <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
