Moi
Mä kirjotin tänne aiemmin ihan sikapitkän viestin, mut tää on vöhön eristä, niin teenpä nyt toisen. Täs on siis kolme lyhyt eri juttuu siis.
Eli siis mun ma (äiti) on aika lailla koko ajan ihan kauheessa kivussa, eikä se voi ottaa kipulääkkeitä nyt hetkeen. Se huutaa kivusta ja mä tiiän et se sattuu sitö ihan kauheesti eikä se voi sille mitään, mut mä säikähän sitä huutoo koko ajan ja välillä disassociate sen takii. Sit mun treeneissä meiän ohjaaja yritti ohjata mitä mun kaverin pitäis tehä, ja huusi ihan sika kovaa ikään kuin kivussa, eikä se juttu ois ees tarvinnu sitä kivussa olevaa huutoa, anyway, mä oikeesti säpsähi ja olin lähes koko loppu treenit on guard. Huuto pelottaa mua, enkä mä voi oikeestaan tehä siitä mitään.
Toiseen asiaan, mun harrastuskaveri sano et se miettii lopettamista tän kauden jälkeen, kun se ei enää jaksa meidön ohjaajaa, ja mä ymmärrän ja itse valmistun tän kauen jälkeen, joten en itekkään jatka. Mut sit se myös sano et sitä ei haittais vaikka sillä ei ois kavereita meidän harrastuksesta, kun sil ei oo muutenkaan kuin pari kaveria, ja mä haluun auttaa sitä ja niinkuin comfort, mut mä en ymmärrä et miten, kun musta tuntuu pahalle sen puolesta kun se on ihan sika kiva tyyppi ja ihana ihminen, mut mä en osaa näyttää sitä.
Kolmanneks, just tunteet. Mä en ymmärrä tunteita niinkuin muut tekee, ilmeisesti. Tosi tosi monet on sanonut et mä kuulostan/olen tosi empaattinen ihminen, ja mä tiiän sen joo, mut se ongelma on siinä kun mä en ymmärrä miten mä näytän tunteita. Mä en ymmärrä miten näyttää pettymys tai kipu ilman et se näyttää feikiltä tai siltä et mä haluun vaan huomiota (mitö en haluu ew ew huomio on bleh). Mä en ymmärrä miten näyttää et mä välitän tai miten näyttää, että on pahoillaan jostain.
Tosin mun näyttelyharrastus on auttanut tunteiden tunnistamisessa, mä osaan vain näytellä niitä muuten kuin ihan ääritapauksissa, tosi viha, suru kyyneliin asti, jne. Mä osaan tunnistaa/tuntea muiden mielialoja tosi hyvin, mutten osaa vastata niihin oikein, jos joku on surullinen, mä usein yritän tehä vitsin tai teen itestäni pellen saadakseni ne tuntemaan paremmalta.
Joskus musta tuntuu etten mä ole oikein ihminen, ihminen oikealla tavalla. If you may, No Longer Human (Holy reference drop lol/j /not serious)
Hei!
Kiitos viestistäsi. Pohdit siinä taitavasti erilaisia tilanteita ja tunteita, joita kohtaat kotona, harrastuksessa sekä ihmisten parissa. Haluan sanoa myös heti aluksi, että olen tosi pahoillani äitisi puolesta. On kamalaa, että hän joutuu kärsimään noin pahoista kivuista! Sen täytyy olla tuskallista myös teille läheisille, jotka joudutte todistamaan hänen kärsimystään. Ei ihme, että hätkähdät huutoa myös kotisi ulkopuolella. Toivottavasti pystyt puhumaan tästä jollekin – esimerkiksi kuraattorin kanssa voi käydä keskustelemassa, jos kotona on jotain, mistä on hyvä jutella jollekin ulkopuoliselle.
Muutoin viestissäsi oli sekä mahtavia että mielenkiintoisia asioita: Sinulla on lähelläsi ihania ja sinulle tärkeitä ihmisiä, sinulla on hyviä ystäviä ja mukavia harrastuksia. Myös sinä itse kuulostat upealta: Haluat olla avuksi, kertoa ystävällesi, että hän on kiva tyyppi ja olet kiinnostunut ymmärtämään paremmin sekä itseäsi että muita ihmisiä. Hienoa!
Tunteiden sanoittaminen ja näyttäminen ei ole aina kovin helppoa. Onneksi sitä voi harjoitella. Esimerkiksi tuolle tyypille, kenen puolesta sinusta tuntuu pahalta, voit vaikka laittaa viestiä ja kertoa siinä esimerkiksi, että ”Olipa kiva nähdä treeneissä tänään!” Mukavat viestit piristävät jokaista meitä.
Muutoin noiden tunteiden pohtimisessa voisit kääntyä jonkun ammattilaisen puoleen, joka osaa pohtia niitä kanssasi kunnolla ja oikein ajan kanssa. Miltä se kuulostaa? Sinunkin voisi olla helpompaa puhua niistä kasvotusten – voisit kertoa esimerkkejä ja kertoa pidemmästi, mitä tarkoitat ja saada vähän tuntumaa siitä, onko kyseessä jokin kaikkia yhdistävä asia vai jokin, jossa tarvitset ehkä ohjausta tai harjoitusta?
Voisitte esimerkiksi psykologin kanssa käydä läpi eri tunnetiloja ja miettiä, miten ihmiset toivoisivat sinun niihin reagoivan. Esimerkiksi surullinen toki voi joskus toivoa tulevansa piristetyksi, mutta useimmiten voi auttaa vain pahoittelu ja kysymys, haluaako kertoa siitä lisää. Silloin annat hänen ymmärtää, että olet kuullut häntä ja haluat olla hänen tukenaan.
Jotta tästä vastauksesta ei tulisi liian pitkä, kehotan sinua siis varaamaan ajan koulusi psykologille ja juttelemaan näistä asioista hänen kanssaan. Hän varmasti mielellään pohtii näitä kanssasi ja osaa kertoa, jos on jotain, mistä pitäisi olla huolissaan.
Minusta kuulostaa siltä, että olet hieno ihminen, jolla on kyky pohtia omaa käyttäytymistään ja se jos mikä on arvostettavaa. Me olemme kaikki omanlaisiamme – joku on hyvä yhdessä asiassa ja joku toisessa. Tärkeintä on, että arvostamme toisiamme ja olemme toisillemme kilttejä.
Toivon äidillesi kivuttomia aikoja ja sinulle aurinkoista kesää. Toivottavasti pääset jatkamaan näitä tärkeitä pohdintoja jonkun ammattilaisen kanssa.
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä