En osaa alottaa tätä viestii kunnolla nii mä vaa meen suoraan asiaan eli siis mul on ollu lapsuudesta asti mielenterveys ongelmia, oon nähny 9-12 ikäsenä montaa eri mielenterveys asiantuntiaa (oon nyt 16) ja mulle on sillon diagnosoitu muu lapsuuden tunnehäiriö+on tutkittu autismin kannalta 2 kertaa mut molemmil kerroil ei oo johtanu mihinkää
Oon ollu myös 8v asti perhekodissa ku omat biologiset vanhemmat on ollu työttömiä ja riidelly vaa päivät ja yöt ja kai? Päihderiippuvaisia ja muuta sellasta kivaa. Perhekodissa vaihtunu perhekotivanhemmat moneen otteeseen, en viitti mennä tarkkoihin yksityiskohtiin mut nyt vasta viime vuoden maaliskuussa tullu sellaset joiden kaa jotenkuten sietää elää
11v mul alko viiltely, oon nyt jääny siit 2 kertaa kiinni. Ekal kerral olin viel 11v ja olin koululääkärin vastaanotolla jossa se näki mun haavat ja sit kerto perhekotivanhemmille (vaikka anelin sitä olee kertomatta) mut sit ne pk vanhemmat ei reagoinu loppujen lopuks millään tavalla ja anto sen vaa jatkua. Tokal kerral olin 15v ja nykyinen pk ’äiti’ oli löytäny verisii papereita mun huoneesta nii se pakotti mut näyttää mun kädet ja jalat, ja mun jaloissa oli semi-uusia arpia (noin tammikuu-helmikuu 2025 tehtyjä viiltoja,ja se näki ne arvet elokuussa) eli se sai tietää et oon jossain vaihees viillelly mut ei tiiä et teen sitä vieläkin enkä haluu et se tietää
Mul on myös ollu syömisen kaa ongelmia melkeinpä koko tähänastisen elämän, lapsena se oli pelkkää ahmimista mut 11v mua alko kiinnostaa mun paino enemmä ja aloin sillo rajottaa syömistä ja liikkumaan enemmän ja sen kaa oon nyt sitte eläny tähän asti sillee ’on and off’ eli mul on joskus hyvinkin pitkii jaksoi mis syön seminormaalisti mut sit se pelleily alkaa taas niiku ihan tyhjästä
Sit viel viime vuoden syyskuussa mun äiti kuoli iha yhtäkkiä ,[osa tekstistä poistettu] ja mä olin sillo koulust 2pv pois sit kolmantena päivänä mut pakotettiin johonki palaveriin koulun työntekijöitten kaa jossa mult kysyttiin kysymyksii johon en halunnu vastata ja mua vitutti koko aika ja halusin vaa takas sänkyyn nukkumaan
Ja nyt on varmaan myös muodostumassa alkoholiongelma ku tos huhtikuus mun kaveri ”opetti” mulle miten saada alkoholia alaikäsenä ja sillon ku oon humalassa nii se vie ajatukset pois äidistä ja ainaisesta ahistuksesta ja siitä kuinka paljon vihaan mun elämää ja elämäntilannetta, käytin jo viime kuus 70€ viinaan josta en oo ylpee ja nyt oon ollu ehk 2-3 viikkoo selvin päin kosk ei oo ollu rahaa ja tää on ihan hirveetä.
Täs ei oo kaikki mun nykyiset ongelmat mut jos alkaisin kertoo kaikesta nii siin menis mul varmaa ainaki 1-2 tuntia nii en jaksa. Ja mä tiiän et kaikest täst ”pitäis” jutella jollekki terapeutille tai muulle sellaselle mitä lie mut mä en voi!!! Koska en pysty olee uskomatta et kaikil terapeuteil ja psykologeil yms on joku salainen agenda ja jos vahingossakaan kerron niille mitään arkaluontosta nii sit siit seuraa jotai tosi pahaa!!! En ees tiiä tarkalleen et mikä se ”tosi paha” asia ois mut tiiän et se on konseptina olemassa nii mä en voi puhuu ammattilaiselle!!! Nii kai mä oon sit vaa mun koko loppuelämän jumissa tällasena ja pahenen ja pahenen ja pahenen kunnes kuolen
Hei!
Kiitos viestistäsi ja siitä, että kirjoitit tilanteestasi. <3
Olen pahoillani kaikesta, mitä olet joutunut kokemaan. Olet joutunut kokemaan monenlaisia asioita ja kirjoitit muun muassa pitkään jatkuneista mielenterveyden haasteista, itsetuhoisuudesta, perhekotien vaihtumisesta, syömisen haasteista, alkoholin käytöstä ja äitisi kuolemasta. Pitkään jatkuneet ja kasautuneet haasteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että olet loppuelämän jumissa. Vaikka oma olo saattaisi joskus tuntua toivottamalta, niin asioilla on mahdollisuus kääntyä paremmaksi ja apua on saatavilla.
Kirjoitit tietäväsi, että olisi hyvä puhua tästä kaikesta jollekin ammattilaiselle. Usein kuitenkin vaikeista asioista voi olla erityisen vaikea puhua ja kerroitkin, että pelkäät jotain pahaa tapahtuvan, jos kerrot. Luottamuksen rakentuminen ammattilaisiin voi ottaa aikaa, mutta puhuminen mahdollistaisi sen, että saisit itsellesi apua.
Myös me pystymme täällä Nuortennetissä olemaan tukenasi, jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Numerossa 116 111 päivystetään kesälläkin joka ilta klo 17-24 sekä Lasten ja nuorten chat päivystää joka päivä klo 17-20. Kaikki yhteydenotot ovat ilmaisia.
Jos puhuminen tuntuu vaikealta, sitä voi kokeilla harjoitella turvallisesti palveluissamme. Yhteydenottoihin vastaavat päivystäjät eivät tiedä kuka olet, eivätkä näe tietojasi. Lisäksi yhteydenoton voi lopettaa kesken, jos itsestäsi tuntuu siltä. Puhelut eivät myöskään näy puhelinlaskussa.
Vaikka nyt ajatus ammattilaisille tai läheisille aikuisille, kuten perhekodin aikuisille, tuntuu mahdottomalta, haluan silti kannustaa sinua rohkaistumaan ja kertomaan jollekin luotettavalle aikuiselle, miten sinä ihan oikeasti voit. Ympärilläsi olevat aikuiset haluavat sinulle hyvää ja auttaa sinua parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kertominen aikuiselle mahdollistaa sen, että sinua osataan tukea.
Täältä voi halutessaan lukea lisää ammattilaisen tuesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/
Se, että olet osannut purkaa kokemuksiasi sekä ajatuksiasi ja tunteitasi näin hyvin tekstin muotoon, on jo tosi tärkeä askel. Ethän jää jatkossakaan yksin, vaan ota yhteyttä meidän anonyymeihin palveluihimme tai juttele jonkun aikuisen kanssa. Olet tärkeä ja arvokas. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä