Elämä on ollu aika p4sk44 enkä oikein tajua miks mulle aina käy näin. Ensinnäkin kaikki kaverit vaa on sillei hellurei ja lähtee mun elämästä sit mun bestis alkaa vihaa mua ja alkaa levitellä p4sk0j4 asioita musta. Nyt mul ei oo sitten ketään joka vois auttaa mun ongelmien kanssa. Äiti ja iskä ei ymmärtäis, eikä serkut tai kukaan sukulainen. Mun mielenterveystaso ei oo enää kovin hyvä ja mulla on kaikenlaisia ajatuksia pyöriny päässä viimesen vuoden aikana ja jotain mä oon tehny. Mulla on ollut masennusta ja ahdistusta ja stressiä kaikesta ja en oiken tiedä mistä se edes johtuu. Saattaa johtua siitä ettei mulla oo ketään kenelle kertoa. Nyt kun mä vihdoin uskallan jotain tästä sanoa niin sanon sen täällä. Itken aina iltaisin kun on paha olla ja etten haluaisi olla täällä. Mun kädet tärisee tosi usein ja se saattaa johtua siitä etten ole syönyt varmaan 2 päivään ja nyt on menossa kolmas. Urheilen paljon mutta energia ei riitä juuri tuon takia mutta kun olo on sellainen että vaikka olisi nälkä ei kykene syömään. Teen pahoja asioita joita kadun vasta myöhemmin, sitten kun en oysty tehdä asialle enää mitään ja sitten vain jatkan. En haluaisi olla tälläinen ja haluaisin hyvän elämän mutta mulla on liikaa ongelmia joita en nyt mainitse. Välillä haluasin mielummin vaikka laitokseen että pääsisin pois kotoa ja voisin miettiä muita asioita ja ettei mulla olis ulottuvilla mitään millä voisin tehdä jotain. Että kokisin sellaista josta on pitkä aika, että saisin olla ns. Vapaa kaikesta ja ettei mun tarvitsisi niin paljoa miettiä niitä asioita. Lasten suojeluilmoituksia musta ei oo tehty koska ei kukaan tiedä mitään mistään mitä teen. Mut jos luit loppuun niin kiitos kun jaksoit lukee tän hirveen pitkän romaanin.
Moikka 011!
Tosi hyvä kun oot kirjoittanut Nuortennettiin sun ajatuksista <3
Oon tosi pahoillani siitä, että sulla on paha olo. Muistathan, että sulla on oikeus saada apua, oikeus hyvään tulevaisuuteen ja siihen että sulla menee hyvin. Olis tosi tärkeää, että saisit syötyä ja energiaa urheiluunn ruokailusta (kuten itsekkin sanoit). Joskus stressi ja kuormitus voivat tehdä sen, että ruokahalu katoaa. Olis tosi tärkeää että puhuisit kotona asiasta vanhemmille tai sitten koulussa jollekkin turvalliselle aikuiselle ketä sun olis helppo lähestyä. Joskus viestin kirjoittaminen voi tuntua helpommalta kuin asiasta puhuminen aluksi. Voisit kirjoittaa kirjeen tai näyttää tätä viestiä minkä oot tänne Nuortennettiin kirjoittanut niin sille aikuiselle kelle olis hyvä puhua <3
Oot tärkeä ja sun tulevaisuus on vielä edessä. Sun ei pitäs joutua kantamaan noin suurta kuormaa yksin vaan aikuisten velvollisuus on huolehtia siitä että sulla on hyvä olla <3
Meille voi tulla juttelemaan anonyymisti ja ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen numerossa 116 117 Puhelin on avoinna ma-pe klo 14-24 ja la-su klo 17-24.
Nuorten tukilinja on myös avoinna joka päivä klo 20-24 numerossa 116 111
Jos kirjoittaminen tuntuu helpommalta voit kirjoittaa nettikirjeen milloin tahansa tai tulla juttelemaan chattiin joka ilta klo 17-20
Terveisin, Nuortennetin työntekijä
