Oon täl hetkel 20-vuotias.
Oon lopettanu kansanopistossa käymisen, mut maksan yhä lukukausimaksuu. Emt miks. Varmaan siks että se ylläpitää jonkinlaista toivoo että joskus palaan sinne.
En oo varsinaisesti kokonaan eristynyt; käyn ulkona sen verran että käyn kaupassa, koska asuinalueella ei oo kohtuunhintaista kotiinkuljetuspalvelua.
Kärsin toimintakykyä heikentävistä mielenterveysongelmista, ja autismista.
Sosiaalisten tilanteiden pelko saa mut olemaan kokoajan varuillani, joka johtaa sitten uupumukseen.
Tää kaikki alko kait yhtenä aamuna, ku päätin ettei oo energiaa tai motivaatiota lähteä kouluun, ja jäin pois. Tuo yks päivä venyi ja venyi kunnes huomasin päätyneeni tähän tilanteeseen.
Suurin huolenaiheeni on että miten rahoitan elämäni. Saan tällä hetkellä kelalta kuntoutustukea, mutta se kuivuu ens vuoden alussa, enkä oo varma et myönnetäänkö sitä mulle uudestaan.
Toivon että toipuisin tästä ennen kuin tilanne pahenee, mutta ironisesti mun ahdistus estää mua hankkimasta apua. Valehtelin psykologeille koko teini-ikäni mun ahdistuksen vakavuudesta, joka johti tähän tilanteeseen.
Hei NHK,
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennettiin. Viestistäsi välittyy toive voida paremmin sekä löytää ratkaisuja ja helpotusta tilanteeseesi. Ajattelen, että tänne kirjoittamasi viesti on ensimmäinen ja tärkeä askel avun hakemiseen ja myös sen vastaanottamiseen. Yritä muistaa, ettei kysymys ole tahdonvoimasta tai yksin pärjäämisestä. Sinä ansaitset tukea ja apua saadaksesi taas kiinni arjesta ja voidaksesi paremmin.
Kerrot pikkuhiljaa liukuneesi tilanteeseen, jossa kotoa lähteminen tuntuu koko ajan hankalammalta. Kerrot lisäksi, että sinulla on useita toimintakykyäsi kuormittavia haasteita, kuten ahdistusta, uupumusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Kirjoitat että sinun on vaikea hakea apua ahdistuksesi takia, joka on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä.
Miltä sinusta tuntuisi aloittaa soittamalla meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittamalla chattiin? Olemme vuoden jokaisena päivänä auki ja meille voi jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella Siellä saisit jutella turvallisesti ja kiireettömästi aikuisen kanssa ja pohtia eri vaihtoehtoja. Myös se, että juttelee aluksi anonyymisti omasta tilanteestaan, voi helpottaa jäsentämään omaa tilannetta ja vahvistaa uskoa siihen, että jokainen meistä on avun arvoinen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
