Moi! Oon lukiolainen tyttö. Mä oon kärsiny aina yläasteen alusta tähän saakka itsekriittisyydestä ja vääristyneestä kehonkuvasta.
Muistan kun jossain kasiluokalla mä painoin [osa tekstistä poistettu]. Just sellanen niinku haluisin olla nyt. Mut silti silloinkin mä ajattelin et oon sellanen muodoton !!
Nykyään oon [osa tekstistä poistettu] ja aina kun siihe vaa’alle astuu niin tulee porsas olo. Mä oon koittanu pudottaa painoo. Näännytin vaa itteni js ei tapahtunu mitää. Käyn salilla lähes päivittäin ja teen aina kunnon rääkkitreenin + saatan jopa 2 tuntii olla juoksumatolla kävelees ihan vaa sitä varten et saan [osa tekstistä poistettu]. No, nyt tohon oon keksiny ratkasun: [osa tekstistä poistettu]. Oon aina ollu urheilullinen. Siks valmiiks mul on paljo lihasmassaa. Nyt vaa pyrin [osa tekstistä poistettu]
Mutta nyt se pää pointti. Mun rinnat. Kutsun niitä tynnyreiks kosk vihaan niitä ku ne on niin isot. Mieti nyt?? [osa tekstistä poistettu]? Näyttää NAURETTAVALTA. Anteeks vaan mut miksi mul pitää olla näin isot tynnyrit jos oon kooltani sinänsä pieni. Oon luokan lyhyin. Haluisin et nää ois pienemmät. Mä kadehdin mun luokan tyttöi ku niil on niin sirot ja sopivan kokoset niiden kehon koon suhteen.
Tää alkaa viedä mun, kuten nimimerkistä voi päätellä, elämänilon. Mä itken usein näitten takii ku haluun vaa eroo noista. Mä jopa toivon rintasyöpää näihin ihan vaa siks et ne voitais leikata. Kyllä.
Mä oon jo menny lääkäriin kysymää pienennysleikkauksest. Vastaus oli epäselvä saanko vai en. Sit koitettii uuestaan. Otettiin kuvat niistä kirurgille arvioon. Hävetti ja ahisti olla paljaana toisen eessä niitten rumien ja isojen tynnyrien kans. Ja lopputulos? Ei tarpeeks volyymia. Anteeksi. MULLA ALKAA MENNÄ MOTIVAATIO TÄHÄ ELÄMÄÄ.
Lukuisia kertoja oon meinannu alkaa itkee ja oon raivonnu vaatekauppojen sovituskopeis ku mikään ei sovi mulle!! Kaikki vaatekaupat on kierretty ja hyväl tuuril yks paita lähti mukaa. Haluisin käyttää niit samoi söpöi toppei ku muut mut en vaan voi. Heti ku näkyy vakoo ni on fiilis et oisin sellanen ho. Ja tiiän et kaikki pojat vaa esineellistää mua sen takii et mul on jonkun sika huonon tuurin takia isommat tynnyrit suhteessa mun pieneen olemukseen. Mä en jaksa enää.
Ja viel paha juttu. VIHAAN pitää liivejä. Kyllä, kaikki liivit tuntuu niin epämukaville et ne lentää heti sil sekunnil lattialle ku vaa pääsen kotii ovest sisää.
Vihaan itteeni. HALUUN VAA LEIKELLÄ NÄÄ TYNNYRIT PIENEMMIKS?! mikä ongelma et ei voi auttaa kärsivää nuorta. Mielenterveys menee. On jo menny vähä. Aina sanotaa et jokasel ihmisel on autonomia, mut loppujen lopuks ei taida olla ku en saa leikellä näit irti must ku haluan. Mitä mä teen?
Sori mun kieli muuttu vähä kärjistäväks ja vihaseks loppua myöten mut tää on herkkä ja inhottava aihe mulle jota en vaan jaksa enää yrittää pitää itelläni.
Kiitos
Hei!
Hyvä, kun kirjoitit tilanteestasi. Jouduin valitettavasti poistamaan tekstistäsi osia suojellakseni toisia lukijoita. Luin viestisi kuitenkin huolellisesti.
Kuulostaa siltä, että pohdit ison osan päivästä kehoasi ja kärsit kokoosi nähden suurista rinnoista. Olen tosi pahoillani, että et pääse julkisella puolella rintojenpienennysleikkaukseen. Ehkäpä siellä korostetaan enemmän fyysisiä vaivoja, joita raskaat rinnat aiheuttavat? Jos sinulle tulee rinnoista esimerkiksi niska- tai selkävaivoja tai päänsärkyä, niin yritä vain uudestaan. Yhtenä mahdollisuutena lienee leikkaus yksityisellä puolella, mutta silloin leikkauksen joutuu tietenkin maksamaan itse.
Murrosiän aikana tytölle tulee luonnollisesti keskimäärin 10 kg lisää painoa eli lisääntynyt paino murros- tai nuoruusiässä ei ole lihomista, vaan normaalia kasvamista. Aikuisethan eivät ole samankokoisia kuin lapset, vaan siinä tulee väkisinkin lisää painoa, kun lapsen keho saa naisellisia muotoja. Olethan siis jatkossakin armollinen itsellesi. Pääasia on, että voit hyvin: syöt terveellisesti (eli riittävästi ja monipuolisesti), nukut hyvin ja liikut sopivasti niin, että se tuo sinulle iloa ja virkeyttä. Lisäksi vapaa-aikaan olisi hyvä mahtua myös toisten ihmisten kanssa olemista ja rentoutumista.
Kerrot kärsiväsi itsekriittisyydestä ja vääristyneestä kehonkuvasta. Onko tämä oma ajatuksesi vai oletko käynyt jossain juttelemassa näistä ajatuksistasi? Jos päivästä menee kohtuuttomasti aikaa oman kehon miettimiseen eikä pysty nauttimaan elämästä kuten ennen, asiasta olisi tosi hyvä käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Ei ole oikein, että joudut kärsimään noista ajatuksista. Toivoisin, että voisit elää elämääsi miettimättä suuremmin sitä, miltä näytät ja tässä asiassa koulusi ammattilaiset ja erityisesti koulupsykologi voisi auttaa sinua. Jos et ole vielä saanut näihin ajatuksiin apua, voisitko varata hänelle ajan?
Niin ja toivottavasti löydät jostain hyviä ja mukavia liivejä. Ehkä erikoisliikkeessä osataan auttaa sinua hyvin istuvien liivien valitsemisessa?
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Soittelehan meille Lasten ja nuorten puhelimeen, jos haluat jutella asiasta lisää. Numeromme on 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Täällä Nuortennetissä meillä on myös chat (auki joka ilta klo 17-20) sekä nettikirjepalvelu, jos haluat kirjoittaa meille kirjeen ja aloittaa kanssamme ehkä pidemmänkin kirjeenvaihdon.
Lämpimin ajatuksin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä